Seurasin Ajankohtaisen kakkosen lapsentekoiltaa. Minusta keskustelu hedelmöityshoidoista on lievästi erikoista. Avainkysymyksenä tuntuu olevan yksinäisten naisten ja naisparien hoito, enkä oikein ymmärrä, mikä tässä asiassa on niin ongelmallista. Tuumitaanpa hetki asiaa:
1. Yksinäiset naiset ja naisparit ovat ennenkin hankkineet lapsia, hankkivat lapsia ja tulevat hankkimaan lapsia jatkossakin. Tämä on tosiasia, joka ei muutu mihinkään, vaikka asiaa tarkasteli miten jyrkillä arvoilla tahansa. Se, että hedelmöityshoidot estetään tältä ryhmältä ei hävitä näitä olemassaolevia lapsia, eikä estä uusia lapsia tällaisiin perheisiin. Miksei siis voitaisi auttaa näitä perheitä mahdollistamalla heille hedelmöityshoidot?
2. Miten nämä hedelmöityshoidot ovat keneltäkään pois? Ymmärtääkseni yhteiskunta ei hoitoja maksa – ei ainakaan tarvitsisi maksaa – joten kenenkään verorahoilla ei maailmaan tällaisia lapsia tuoda. Jos joku haluaa maksaa hoidosta, minun puolestani maksakoot. Aina voi joka tapauksessa mennä ulkomaille hoitoja hankkimaan; miksei hoitoja voisi antaa Suomessa, jolloin hoitomaksutkin jäisivät Suomeen?
3. Lasten asema mietityttää monia, erityisesti lasten isättömyys tuntuu olevan kipeä kohta. Lisää karuja tosiasioita: isättömiä lapsia on paljon. Minä en murehtisi liikoja: uskon, että lapsesta voi kasvaa ihan hyvä, jos sillä on edes yksi välittävä ja rakastava vanhempi. Kun huomioidaan hedelmöityshoitoihin liittyvä hinta ja vaiva, voi olla varmaa, että jokainen hedelmöityshoidoilla syntyvä lapsi on tarkkaan harkittu, haluttu ja rakastettu.
4. Huonoja syitä kieltää hedelmöityshoidot on paljon, mutta lasten joutuminen kiusaamisen uhreiksi on niistä ylivoimaisesti idioottimaisin. Kielletään samantien silmäsairaudet, lasten ruokkiminen lihaviksi, rumat vaatteet ja poikien kasvattaminen nörteiksi. Lihavien ja rillipäiden kiusaaminen on merkittävästi suurempi ongelma kuin isättömien kiusaaminen.
5. Jos hedelmöityshoidot halutaan kieltää siksi, että yksinäiset naiset ja naisparit ovat huonoja vanhempia, muistuttaisin, että perinteisellä menetelmällä lapsia voivat hankkia ihan kaikki, ja siinä porukassa on niin monenlaista hiihtäjää, että tuloksena lapsia käy suorastaan sääliksi. Hedelmöityshoitojen yhteydessä voidaan sentään seuloa pois ne, joiden ei kuulu lapsia saada. Kumpi on huonompi vanhempi, alkoholisti vai lastenhankintaan rahaa ja vaivaa sijoittava lesbo?
6. Vanhasen hallitus erityisesti on korostanut lastenhankinnan tärkeyttä yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta. Miksi sama hallitus haluaa rajoittaa lastenhankintaa? Eivätkö kaikkien lapset kelpaakaan? Haluatteko te olla osa yhteiskuntaa, joka sanelee, ketkä saavat lisääntyä ja ketkä eivät?
7. Jos hedelmöityshoidoista tehdään arvokysymys, miksi kristilliset arvot ja ”perheeseen kuuluu isä ja äiti”-arvot voittavat arvot, jotka hyväksyvät erilaiset perhemallit? Jos minun arvoissani kaksi naista ja lapsi muodostavat ihan hyvän perheen, miksi minun arvojani ei kunnioiteta? Miten minun käsitykseni hyvästä perheestä rajoittaa muiden käsityksiä hyvästä perheestä?
8. On turhaa pelätä, että homojen ja lesbojen sateenkaariperheet valtaisivat maan. Jos hedelmöityshoidot sallitaan lesbopareille, tätä mahdollisuutta hyödyntäviä pareja on vuosittain erittäin vähän; kaikista Suomen perheistä osuus on häviävän pieni. Homoliittojen rekisteröintikin on ollut alkuinnostuksen jälkeen varsin hiljaista. Kysymys on pienestä vähemmistöstä, joka ei pysty horjuttamaan koko yhteiskuntaa massallaan. Miksei siis annettaisi tällekin vähemmistölle tilaa olla oma itsensä?
Ja niin edelleen – tätä voisi jatkaa, mutta pysähdyn nyt kuitenkin tähän. Minusta kaikki argumentit puhuvat sen puolesta, että hedelmöityshoidot tulisi sallia jotakuinkin kaikille, jotka ovat psykologisesti riittävän kypsiä vanhemmiksi ja valmiita raskaisiin ja kalliisiin hoitoihin. Eläminen turvallisessa ja vakaassa parisuhteessa on plussaa, mutta hyvän turvaverkon kerännyt yksinäinen ihminen on minulle riittävän hyvä vanhempi.
Se itsestäänselvyyksistä. Nyt kun ne on selvitetty, voidaan keskustella niistä ihan oikeista kysymyksistä. Minusta se, onko luovutetusta sukusolusta syntyvällä lapsella oikeus tietää biologinen vanhempansa, on huomattavasti vaikeampi ja siten kiinnostavampi ja ennen kaikkea tärkeämpi kysymys. Näin äkkiseltään sanoisin, että luovuttajasta ei saisi missään tilanteessa tulla lapsen juridinen vanhempi ilman luovuttajan omaa tahtoa, mutta tiedot esimerkiksi luovuttajan mahdollisista perinnöllisistä sairauksista tuntuisivat hyödyllisiltä lapsen kannalta.
Nämä ovat niitä kysymyksiä, joita minun mielestäni tulisi vielä miettiä huolella. Sen jälkeen voidaan avata keskustelu kohdunvuokrauksesta ja miesparien lastensaantiin liittyvistä käytännön kysymyksistä – niissä riittää varmasti keskusteltavaa vielä pitkäksi aikaa. Mutta jos jätettäisiin itsestäänselvyydet?