Vahtikoira on aloittanut räksyttämisensä valtaapitäville. Kansalaisvaikuttamiseen ja politiikkaan keskittynyt ryhmäblogi on erittäin tervetullut uutuus. Tämä lähti tilaukseen heti.
Tekijä: Mikko Saari
Luonnonsuojelua vai ei?
Lainataanpa uutta Pelaaja-lehteä (jonka, kiitos vain, sain luettavaksi kotiin kannettuna ihan pyytämättä):
Tällainen versio sudokuista säästää mukavasti luontoa, kun lyijykyniä, kumeja ja paperia ei kulu loputtomasti.
Tämä siis PSP-sudokun arvostelusta. Mitenköhän on? Paljonko paperia, kyniä ja kumeja saisi sillä luonnonvarojen kulutuksella, mitä menee pelikonsolin, pelikasetin, näiden pakkausmateriaalien ja pelaamiseen tarvittavan sähkön tuottamiseen? Veikkaan, että paperisudoku päihittää konsoliversion luonnonsuojelussa aika selvästi…
Haakana muuttaa pois
Vuokralaiset kaikkoavat. Tällä kertaa lähtövuorossa on Kari Haakana, jonka blogi löytyy nykyään omalta domainilta. Uusi osoite on karihaakana.net. Hyvää matkaa!
Tervemenoa Kokkolaan
Jos muuten haluatte nähdä jotain väkevästi hienoa, käykääpä katsomassa Leea Klemolan näytelmä Kokkola. Eipä ole ihan suotta Vuoden näytelmä 2005 -palkinto napsahtanut kohdalla. Tällaista on hyvä teatteri! Tahti on reipas, nauraa saa katketakseen ja samalla näytelmä koskettaa syvältä ja lujaa.
Absurdi tarina pyöri aika ison ihmisjoukon ympärillä, ja millainen henkilökaarti näytelmässä olikin! Todella uskomattomia, upeita tyyppejä. Erinomaista työtä kautta linjan, ei voi muuta sanoa. Kiskotaan nyt väkisin muutama erityisen helmi:
Heikki Kinnunen oli loistava Marja-Terttu Zeppelin, 60-vuotias Grönlantiin himoitseva portsari. Ei ollut mikään ”hehheh, mies pukeutuu naiseksi”-veto, vaan todella vakavasti otettava, hieno rooli. Pankaa kylmää kovemmalle!
Klaus Klemolan (Leea Klemolan veli) Piano Larsson oli oivallinen arktinen filosofi ja yleinen säätäjä. Näytelmä pyöri oikein näppärästi Pianon navan ympärillä. Mitä pitäisi tuumia miehestä, jonka reaktio toisissa paniikkia herättäviin tilanteisiin on riisua vaatteet pois?
Ritva Jalosen Katariina oli kerrankin ihan oikea vammainen. Ei siis mikään tyypillinen sankarivammainen, vaan oikeasti todella ikävä ja inhottava tyyppi, ihan riippumatta vammaisuudestaan. Eikä Katariinasta sittenkään voi olla pitämättä, kuten ei muistakaan näytelmän henkilöistä.
Leea Klemolan haastattelu Utaimessa tarjoaa pari kiinnostavaa anekdoottia:
Kokkola on Klemolan sanoin dokumenttiteatteria. Näytelmää ovat alusta asti olleet mukana tekemässä hänen veljensä Klaus ja tämän kaksi ystävää, joiden maailmankuvaan näytelmä pohjautuu. Miehillä on myös keskeiset roolit näytelmässä, vaikka heillä ei ole aiempaa kokemusta näyttelemisestä.
Mutta kirjoittaminen jatkuu. Klemolalla on jo mielessään jatko-osa Kokkolalle, työnimellä Kohti kylmempää. Tulevaa näytelmää hän tulee työstämään veljensä Klaus Klemolan kanssa.
Suosittelisin Kokkolaa kyllä kaikille. No, en ihan – alastomuutta ja reipasta kiroilua on syytä kestää, koska sitä riittää, mutta muuten! Jos ei muuten teatterissa käy, nyt kannattaisi kyllä harkita. Harvoin näkee näytelmää, joka on näin hauska, näin traaginen, näin suomalainen, näin maanläheinen ja näin hyvin toimiva. Kolme tuntia vilahti hetkessä.
Syötti ja vaihto
Kävin Gigantissa kameraostoksilla. Sain kameran (IXUS 40, vanha mutta luotettava, eikä hinta ollut paha), mutta vähän jäi paha maku ostosreissusta. Jotenkin ei vain istu se, että kun markkinoidaan kameraa tarjoushintaan, niin myyjän ensimmäinen kommentti liikkeessä on ”älä osta sitä, osta tämä toinen, hinta on sama mutta tämä on parempi”. Tulee vähän bait and switch -taktiikka mieleen.
Kaipa se Casion kamera olisi ihan kelpo ollut, mutta jätin väliin. IXUS on oman kokemuksen perusteella laatupeli, kun taas Casion laadusta ja käyttömukavuudesta ei ole yhtään mitään kokemusta. Megapikseli enemmän tai vähemmän ei merkitse minun käytölläni oikeastaan mitään ja Casion automaattinen kuvanvakain ei sekään ollut huikea myyntivaltti. Jos myyjä sanoo, että sen ansiosta ottaa aina pelkästään onnistuneita kuvia, epäilykset heräävät heti. Ehkä olen vain liian kyyninen.
Oli se kokemus, onneksi sentään parempi kuin Thomas Hawkilla.