Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä 6 : Guermantesin tie 2
Otava, 1986
Suom. Inkeri Tuomikoski
384 s.
Nyt on kymmenkuukautinen Kadonnutta aikaa etsimässä -projekti jo yli puolen välin! Guermantesin tien toisessa jatketaan siitä, mihin edellinen jäi: isoäitihän sairastui aivan edellisen osan lopussa ja nyt kuolee, jättäen kertojan menetyksen äärelle. Kovin pitkällisesti tätä tärkeän isoäidin menetystä ei kuitenkaan surra, kun huomio jo keskittyy seurapiireihin. Kertoja onnistuu pääsemään sisään Guermantesien maailmaan eli Pariisin seurapiirien kovaan ytimeen, ja Proust pääsee alleviivaamaan näiden seurapiirien sisäistä tyhjyyttä.
Kaksi minuuttia aikaisemmin olisin tyrmistynyt, jos joku olisi sanonut minulle, että Madame de Guermantes pyytäisi minua käymään luonaan tai kerrassaan kutsuisi minut päivälliselle. Vaikka varsin hyvin tiesin, että Guermantesien salonkiin ei voinut liittyä niitä erikoisominaisuuksia jotka olin sen nimestä löytänyt, jo se että minulta oli sinne pääsy kielletty, niin että minun oli pakko ajatella sitä samalla tavalla kuin salonkeja, joista olemme nähneet unta tai lukeneet kuvauksen jostain romaanista, sai aikaan sen, että silloinkin kun tajusin sen kaikkien muitten salonkien kaltaiseksi, kuvittelin sen täysin erilaiseksi: meidän välillämme kohosi se raja, mihin todellisuus päättyy.
Kutsu de Guermanteseille kuitenkin tulee, kun madame de Guermantes ja kertoja kohtaavat madame de Villeparisis’n salongissa. Kertoja luvataan esitellä Parman prinsessallekin, joka osoittautuu vähän yksinkertaiseksi, mutta kovin sympaattiseksi. Tästä alkaa varsinainen seurapiirinousukiito, illallinen Guermantesien herttuaparin luona on todellinen käännekohta, vaikka suurin ihastus herttuatarta kohtaan onkin jo sulanut pois.
Kertoja saa oppia kaikenlaista uutta Guermanteseista ja heidän sukupiirteistään. Vertailukohdaksi asettuvat Courvoisierit, Guermantesien vähemmän hienostuneet serkut. Kaikenlaista seurapiirijuoruilua tarjoillaan runsaasti, ajankohtaista politiikkaa ja Dreyfusin tapausta onneksi vähemmän. Mielenkiintoisia ovat myös näkökulmat nuorten aatelisherrojen kaksijakoiseen elämään: toisaalta herrat ovat korviaan myöten veloissa ja varattomia, toisaalta arvostettuja naimakauppojen kohteita.
Myös lemmenelämää on tekeillä. Kertoja tapaa kypsyneen Albertinen ja pääsee kähmimään ja suukottelemaan tätä. Mielenkiinto on kuitenkin muualla: Saint-Loup on lähestynyt kirjeellä Marokosta, jossa kertoo, että nuori rouva de Stermaria on hiljattain eronnut ja tätä kannattaisi lähestyä. Saint-Loup kirjoittaa, että jos kertoja vie rouva de Stermarian illalliselle, “te tulette kyllä erinomaisesti toimeen keskenänne, ja olen jo etukäteen varma siitä, että iltasi tulee olemaan oikein onnistunut”. Näin suora lupaus seksistä houkuttelevan naisen kanssa saa kertojan vallan pyörälle päästään.
Romaanin lopettaa kiehtova kohtaus, jossa kertoja vierailee Guermantesien herttuaparin luona varmistamassa, onko hän todella saanut kutsun Guermantesin ruhtinattaren luokse. Siellä hän tapaa myös Swannin. Kohtaukseen sisältyy ensinnäkin melkoista komediaa, kun eräs Guermantesien sukulaisista on kuolemassa, mutta herttua haluaa olla tietämättä asiasta mitään ja valmistautuu sen sijaan juhliin. Jos suruviesti ehtii tavoittaa herttuaparin ennen juhliin lähtöä, suruaika alkaa ja herttuapari joutuu jättämään väliin illallisen, naamiaiset ja herttuan kohtaamisen uuden rakastajattarensa kanssa. Sukulaisen on parasta olla kuolematta! Guermantesin herttuan käytös on tässä kohtauksessa kuin parhaasta sketsiviihteestä. Swann kääntää kuitenkin kohtauksen sävyn aivan toiseen suuntaan.
Guermantesin tie, molempine osineen, on ollut tähän asti suosikkini koko kirjasarjasta. Se on ollut Proustin tekstiksi varsin sujuvaa luettavaa ja on tarjonnut todella mielenkiintoisen näkökulman vuosisadan vaihteen aatelisiin seurapiireihin Pariisissa. Kuten moderni lukija tietää, edessä on pian ensimmäinen maailmansota, joka tulee omalla tavallaan olemaan yksi naula aateliston arkkuun – Proust kuvaa tässä katoamassa olevaa maailmaa, Belle Èpoquen loppua.
Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin ja Kulttuuritoimitukseen. Minut löytää myös GoodReadsista. Instagramissa olen @mikko_lukee.