Eeva Kilpi: Valkoinen muistikirja
WSOY, 2021
78 s.
Kolmas Eeva Kilven muistikirjatrilogian osa sisältää merkintöjä vuoden 1999 jälkipuoliskolta. Kolmesta muistikirjasta tässä on siis varhaisimmat kirjoitukset; näitä kirjoittaessaan Kilpi oli 71-vuotias. Luonteeltaan tämä muistuttaa enemmän Sinistä muistikirjaa, tässä on paljon lyhyitä merkintöjä ja väliin myös sitten pidempiä ajatuksia.
Kirjan sivuilta piirtyy paljon surua, pojan kuolemasta on vain kolme vuotta ja asia painaa mieltä tuoreena. Toisaalta on Kilvelle tyypillisesti rakkautta ja jopa erotiikkaa. “Minähän alan olla jo pelastunut miehiltä tänne vanhuuteeni – paitsi siltä yhdeltä, joka rakastaa minua ja jota minä rakastan.”
Tänä päivänä kovin ajankohtaisista asioista Kilpi on kirjannut ylös Jeltsinin eron vuoden 1999 lopussa ja vt. presidentiksi pääministerin paikalta nousseen Putinin. Kilpi noteeraa, miten “meissä heräävät kaikki panttivankisyndroomaan kuuluvat tunnereaktiot – jopa taipumus nähdä Putinissa jotain myönteistä, vaikka on ollut kuin sfinksi tutkimattominen naaoineen ja osoittanut pelkästään sotimishalua Tšetšeniassa”.
Välillä sivuilla näkyy kärttyinen vanha nainen, jota ei miellytä asioiden muuttuminen. Tähän tuiskahdukseen kiteytyy hauskasti ajan muutos ja se, miten 25 vuoden takainen aikojen muuttuminen on jo aikaa sitten muuttunut vallan muuksi:
Me otimme kiihkeästi yhteen tänä iltana puhelimessa. Minä olin loukkaantunut, närkästynyt ja kyllästynyt siihen, että heiltä aina vain vastaa automaattinen kotivastaaja. Se johtuu siitä, että hänen poikansa käyttää puhelinlinjaa internetissä ollenkaan. Kun Lilja soitti minulle päin, sanoin, etten soita heille enää. He ovat linnoittautuneet puhelinvastaajansa taakse eivätkä ilmeisesti halua, että heille soitetaan. Siltä minusta on alkanut tuntua. Lilja puolustautui kiivaasti, ei pahoitellut, ei ymmärtänyt, sanoi, että hänelle voi soittaa kännykkään. Hän ei kuitenkaan koskaan ollut sanonut minulle, että soita kännykkään. Numero on se ja se. Numero on pitkä. En muista sitä ulkoa. Vain kotinumeron muistan.
Valkoinen muistikirja on pieni teos, joka on nopeasti luettu. Se kyllä kannattaa lukea, kuten Kilven muutkin muistikirjat. Tiiviys ei ole laisinkaan pahasta; vaikka jokunen merkintä vähän lattealta tuntuisikin, pääsääntöisesti Kilven merkintöjen tiiviys on hyvää kiteytymistä.
Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin ja Kulttuuritoimitukseen. Minut löytää myös GoodReadsista ja StoryGraphista. Instagramissa olen @mikko_lukee.