Éric Vuillard: Päiväkäsky
Siltala, 2019
Suom. Lotta Toivanen
148 s.
Seuraavaa luettavaa kirjaa pohdiskellessani Yle Areenaan tullut Babylon Berlin -tv-sarjan neljäs kausi innosti poimimaan hyllystä Éric Vuillardin Päiväkäskyn. Olin lainannut tämän teoksen kirjastosta aikaa sitten, koska pidin Vuillardin Kongosta. Päiväkäsky käsittelee natsien valtaannousua, joten se sopii hienosti sekä Babylon Berlinin että päivänpolitiikan seuraksi.
Vuillard kuvaa pienessä teoksessaan – vain 150 pientä sivua – kahta tapahtumaa. Ensinnäkin on tapaaminen natsijohdon ja saksalaisen teollisuuseliitin kanssa vuonna 1933, tarkoituksena rahoittaa natsipuoluetta. Rahaa myös tulee: nämä 24 miestä, jotka edustavat saksalaisia suuryrityksiä kuten Opel, Siemens, Krupp, Agfa, Varta, BASF, Bayer ja Allianz, avaavat kirstunsa ja rahoittavat Adolf Hitleriä avokätisesti.
Toisena tapahtumana kuvataan Anschlussia, kun Itävalta liitettiin Saksaan maaliskuussa 1938. Kirjassa kerrotaan kansleri Schuschniggin ja Hitlerin kylmäävästä tapaamisesta, jossa Hitler raivoaa Schuschniggille. Pääsemme kärpäseksi kattoon Ribbentroppin jäähyväislounaalle Downing Streetillä Neville Chamberlainin kanssa ja katsomaan, miten saksalaisten joukot vyöryvät Itävaltaan – tavalla, joka lopulta voisi olla Saksalle jopa nöyryyttävä, ellei asiaa olisi hoidettu mediassa taidokkaasti. Blitzkrieg oli vuonna 1938 vain toiveikas iskulause, käytännössä ruuhkaan juuttuneita panssarivaunuja.
Vuillardin tyyli on tuttu: hän kertoo historiallisista tapahtumista kaunokirjalliseen tapaan. Tyyli on hienostunut, sopivasti ivallinen ja pisteliäs. Kustantaja on luokitellut teoksen historiaan, mutta kirjastossa kirja oli silti kaunokirjallisuuden hyllyluokassa. Ranskalaisittain tyylilaji on récit, kerrontaa, siis jonkinlaista historiallista esseetä kaunokirjallisin maustein. Teos voitti parhaan romaanin Goncourt-palkinnon. Valtavia kaunokirjallisia vapauksia Vuillard ei ota, vaikka Päiväkäsky ei ihan perinteisin tietokirja olekaan.
On joka tapauksessa selvää, että Päiväkäsky on ansiokas teos, joka kuvaa hienosti vaivihkaista luisumista pahuuteen. Vuillard kirjoittaa: “Ihminen ei koskaan putoa kahdesti samaan kuiluun. Mutta hän putoaa aina samalla tavalla, naurettavana ja kauhuissaan.” Siinäpä ajateltavaa. Lotta Toivasen suomennos on totutun luontevaa ja viehättävää työtä, on ilo, että meillä on näin taitavia suomentajia.
Hän pelkää saksalaisten pian hyökkäävän ja rukoilee Miklasta hyväksymään sopimuksen ja nimittämään Seyss-Inquartin sisäministeriksi. Seyss-Inquart ei ole mikään hirviö, Schuschnigg vakuuttaa, hän on maltillinen natsi, tosi isänmaanystävä.
Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin ja Kulttuuritoimitukseen. Minut löytää myös GoodReadsista ja StoryGraphista. Instagramissa olen @mikko_lukee.