Alba de Céspedes: Ylioppilaskoti (Nessuno torna indietro)
Otava, 2023
Suom. Toini Kaukonen
439 s.
Italialaiselta Alba de Céspedesiltä (1911–1997) on suomennettu kolme romaania. Vanhin niistä on tämä Ylioppilaskoti; kirja on ilmestynyt vuonna 1938 ja suomeksi jo 1943 Toini Kaukosen suomennoksena. Sen jälkeen 1950-luvulla tuli pari suomennosta, jonka jälkeen de Céspedes unohdettiin Suomessa. Otava palasi asiaan viime vuonna julkaisemalla Kielletyn päiväkirjan uudestaan ja nyt on vuorossa Ylioppilaskoti. Se kolmas suomennos, Naisen kannalta, on alkujaan Karistolta, joten saapa nähdä, julkaiseeko Otava sen ensi sitten ensi vuonna vai ei.
Ylioppilaskoti, alkuperäiseltä nimeltään Nessuno torna indietro eli Kukaan ei palaa takaisin, on de Céspedesin varhaista tuotantoa ja aikoinaan välitön menestys niin kriitikoiden kuin lukevan yleisön keskuudessa. Italiassa silloin vallassa ollut fasistivalta ei erityisemmin innostunut romaanin kuvaamasta elämänmenosta, se katsottiin perhearvojen vastaiseksi.
Mistä tässä paheellisessa romaanissa sitten on kyse? Sen tapahtumat sijoittuvat 1930-luvun puolivälin paikkeille Roomaan, jossa naisopiskelijat elävät nunnaluostarissa opintojensa ajan. Kirjassa seurataan kahdeksaa nuorta naista, joiden elämän polut haarautuvat eri suuntiin heidän taustojensa ja elämänvalintojensa johdosta.
Joukossa on Vinca, espanjalaistyttö, joka rakastaa maanmiestään Luisia, mutta Espanjan sisällissodan puhkeaminen ravistelee Vincan ja Luisin elämää. Varakkaalla Emanuelalla on salaisuus, jota hän ei uskalla paljastaa kenellekään ja joka uhkaa asettua hänen onnensa tielle. Silvia on ahkera ja kunnianhimoinen opiskelija, jota odottaa akateeminen menestys. Xenia ei pärjää akateemisella uralla ja pakenee luostarista.
Anna ja Valentina ovat molemmat maalaistyttöjä samoilta seuduilta, mutta erilaisin taustoin: toinen on varakkaasta perheestä, toinen on köyhä. Tämä luokkaero aiheuttaa oman hankauksensa tyttöjen ystävyydelle. Milly on terveydeltään heikko musiikinopiskelija ja Augusta muita selvästi vanhempi ja haaveilee kirjailijan urasta.
De Céspedes seuraa nuoria naisia vajaan parin vuoden ajan. Lukija saa tarkkailla naisten elämänmenoa ja ajatusmaailmaa läheltä, de Céspedes on taidokas sielunmaisemien kuvaaja. Osalle naisista tärkeintä on saada aviomies ja päästä perinteiseen naisen asemaan; toiset ovat selvästi nykyaikaisia naisia itsenäisine haluineen ja tarpeineen. Tämä epäilemättä vaivasi fasisteja, joille naisen paikka oli äitinä tuottamassa maailmaan fasistipilttejä.
Kuvaus on taidokasta, mutta samalla teos tuntui hivenen pitkäveteiseltä. Tarinaa riittää, kirjalla on mittaa yli 400 sivua ja luonnollisesti onkin, kun näin laajaa päähenkilökatrasta seurataan tällaisella pieteetillä. Minulla oli vaikeuksia ylipäänsä tarttua kirjaan ja sen saattaminen loppuun vaati vähän urakointia edessä häämöttävän eräpäivän uhan alla. Kirjan yli 400-sivuinen pituus tosiaan tuntui.
Jos aihe kiinnostaa, tämä on edelleen ihan mielenkiintoinen kirja, mutta jos vain haluaa tutustua de Céspedesin tuotantoon, Kielletty päiväkirja oli merkittävästi vetävämpi teos. Toini Kaukosen kahdeksankymmenen vuoden takainen suomennos oli yllättävän kelvollinen edelleen, vain paikka paikoin sen sanavalinnat tuntuivat vähän vanhentuneilta.
Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin ja Kulttuuritoimitukseen. Minut löytää myös GoodReadsista ja StoryGraphista. Instagramissa olen @mikko_lukee.