Abdulrazak Gurnah: Paratiisi (Paradise)
Tammi, 2023
Suom. Einari Aaltonen
307 s.
Pari vuotta sitten Nobelin kirjallisuuspalkinto myönnettiin Abdulrazak Gurnahille, jolta Einari Aaltonen sitten suomensi oitis uusimman teoksen Loppuelämät. Koska Keltaisen kirjaston periaatteisiin kuuluu, että siihen otetuilta kirjailijoilta suomennetaan useampi teos, Aaltonen pääsi saman tien uudestaan Gurnahin kimppuun. Tällä kertaa käännettäväksi valikoitui Gurnahin kymmenen kirjan mittaisesta tuotannosta vuonna 1994 ilmestynyt Paradise, joka Booker-ehdokkaana oli jonkinasteinen läpimurtoteos.
Paratiisi on nuoren miehen kasvukertomus. Sen pääosassa on Yusuf, hotellinpitäjän poika pienestä kaupungista Itä-Afrikasta, missä nykyisin on Tansania. Tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alkuun: hotelli perustettiin pikkukaupunkiin kun se vilkastui saksalaisten rakentaessa rautatietä ylängöille. Nyt kaupunki on unelias.
Yusuf odottaa innolla Aziz-sedän vierailuja. Setä on maineikas kauppias ja hänen vierailunsa ovat perheelle kunniaksi, mutta Yusufia henkilökohtaisesti kiinnostaa tietysti sedän hänelle lähtiessään sujauttama kolikko. Tämä kerta on kuitenkin erilainen. ”Lähdet Aziz-sedän matkaan”, isä sanoo, eikä juuri sen enempää. Niin Yusuf lähtee ja vasta myöhemmin selviää, ettei hän ole palaamassa takaisin ihan hetkeen. Yusufin isä on velkaa Azizille ja Yusuf annetaan velan pantiksi – eli käytännössä myydään orjaksi.
Niinpä Yusuf päätyy työskentelemään Aziz-sedän puodissa sitä hoitavan Khalilin apulaisena. ”Vuoden 1891 jälkeen saksalainen siirtomaahallinto pyrki muokkaamaan alueen karavaanireitit, jotka edelsivät eurooppalaista kolonisaatiota, jokasään valtateiksi, olkoonkin että useimmat näistä hankkeista epäonnistuivat”, kertoo Wikipedia. Näistä karavaanireiteistä tässäkin kirjassa on kyse, sillä Aziz on arabikauppias, joka tienaa juuri näillä kauppamatkoillaan. Hän kokoaa suuren retkikunnan ja lähtee rannikolta sisämaahan käymään kauppaa.
”Minne retkikunta on menossa?” Yusuf kysyi.
”Villien pariin käymään kauppaa”, Khalil vastasi. ”Se on sayyidin elämäntyö. Siihen hän keskittyy. Hän menee villien luo, myy heille nämä tuotteet ja ostaa heiltä mitä milloinkin… paitsi orjia, niitä hän ei ostanut edes ennen kuin hallitus kielsi orjakaupan. Se on vaarallista, eikä se ole kunniallista.”
Kauppamatkat kestävät kuukausia, joskus jopa vuosia, siinä määrin vaivalloista kaupankäynti on. Lopulta Yusufkin pääsee matkoille mukaan. Vuosien tylsä vankeus Aziz-sedän puodissa vaihtuu matkanteon jännitykseen. Alkumatka tehdään junalla, sitten alkaa karavaanimatka. Se ei tarkoita kameleita, kuten autiomaiden karavaaneissa, vaan kantajia. Yusufin ensimmäinen matka jää vuorten rinteillä olevaan kaupunkiin, jonne Yusuf jätetään puodinpitäjän palvelijaksi vuodeksi. Tämä tekee nuorelle miehelle hyvää: puodinpitäjä vaimoineen muun muassa kauhistuu Yusufin lukutaidottomuutta, joten hän saa luvan oppia pystyäkseen lukemaan Koraania.
Lopulta Aziz palaa matkoillaan hakemaan Yusufin mukaansa ja tämä pääsee mukaan pitkälle ja vaaralliselle kauppamatkalle Tanganjika-järven tuolle puolen, jonnekin nykyisen Kongon takamaille, jossa paikalliset heimopäälliköt pitävät valtaa. Karavaani pääsee perille, mutta kovalla hinnalla. Yusufkin joutuu näkemään ja kokemaan paljon.
Abdulrazak Gurnah kuvaa romaanissaan toisaalta nuoren miehen kasvukertomusta, toisaalta sen taustalla aikakauden muutosta. Azizin kaltaisten arabikauppiaiden aika alkaa olla ohi, kun saksalaiset ottavat tiukempaa otetta siirtomaastaan. Alussa saksalaiset ovat myyttisiä hahmoja, joista puhutaan jos jonkinlaisia huhupuheita. Lopussa saksalaisten saapuminen konkretisoituu paremmin, kun ensimmäinen maailmansota alkaa lähestyä ja saksalaiset tulevat rekrytoimaan sotaväkeä.
Loppuelämien tavoin olennaista on myös Itä-Afrikan olojen kuvaus. Tämä sijoittuu hieman varhaisempaan ajanjaksoon. Alueen monikulttuurisuus näkyy: on paikallisia swahileja, Azizin kaltaisia arabikauppiaita, heitä rahoittavia intialaisia, eräs sikhimieskin. Sitten on syvemmällä Afrikassa asuvat villi-ihmiset, joita rannikon asukkaat pitävät aivan mahdottomina. Afrikka ei näissä kertomuksissa ole mikään yksioikoinen monoliitti, vaan monikulttuurinen, monipuolinen maanosa. Miehinen maailma se on, ainakin tämän kirjan valossa: tässä nuoren miehen kasvukertomuksessa naisten osa on pieni, vaikkakaan ei tyystin merkityksetön.
Einari Aaltonen on taas kerran tehnyt tavallisen hienoa työtä teoksen suomentajana, Paratiisi etenee sujuvasti suomeksi, mausteinaan Gurnahin tapaan swalihin- ja arabiankieliset ilmaukset. Gurnah vie lukijan toiseen aikaan ja paikkaan. Mutta missä paratiisi on? Onko se kauppias Azizin muurein suljetussa puutarhassa, vai jossain villien mailla Afrikan sydämessä? Sitä lukija voi jäädä miettimään, Gurnah ei tähän kysymykseen suoraa vastausta anna.
Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin ja Kulttuuritoimitukseen. Minut löytää myös GoodReadsista ja StoryGraphista. Instagramissa olen @mikko_lukee.