Pauliina Haasjoki: Pääskynen ja lepakko
Otava, 2009
71 s.
Olen lukenut Pauliina Haasjoelta kaksi uusinta runokokoelmaa, Promessan ja Nausikaan. Nyt on vuorossa kurkistus varhaisempaan tuotantoon, jonnekin Haasjoen uran puolivälin paikkeille asettuva Pääskynen ja lepakko on ilmestynyt vuonna 2009. Motivaatio tähän kirjaan tarttumisesta tuli kirjallisuusanalyysin kurssilta, jossa runo tästä kokoelmasta on tarjolla analyysiesseen aiheeksi. Aikaisemman Haasjoki-kokemukseni myötä tähän tarttuminen olikin helppoa.
Tyyliltään Pääskynen ja lepakko on tuttu Haasjoen uudemmista teoksista. Teksti on aika runsasta, ollaan proosarunon puolella, vaikka välillä ilmaisukeinona ovatkin ilmavammat säkeet. Kuvasto on täynnä luontoa ja eläimiä; pääskysiä ja lepakoita, mutta muutakin. Paljon metsässä käyskentelyä.
Olit rakennettu kuin vene tai soitin, poikittaiset rimat, pohja ja kansi.
Aavistin massasi ja kovuutesi, että olet painava kuin koru ja salamannopea.
Nämä säkeet on puhuttu torakalle. Omat runonsa ovat saaneet myös vaaksiainen ja kovakuoriainen. Haasjoen runojen katse voi olla hyvin pienissä yksityiskohdissa. Toisaalta voidaan tarkastella avaruuden etäisyyksiä ja meren syvyyksiä.
Haasjoen runoudessa on minulle ollut yhdistelmä vaikeutta ja kiehtovuutta. Niin tässäkin. Promessa ja Nausikaa sykähdyttivät enemmän, Pääskysen ja lepakon maailmaan oli vaikeampi kiinnittyä. Hyvä tämäkin kokoelma silti oli.
Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin ja Kulttuuritoimitukseen. Minut löytää myös GoodReadsista ja StoryGraphista. Instagramissa olen @mikko_lukee.