Mirja Hämäläinen: Avoimet suhteet
Kosmos, 2020
327 s.
Voisiko romanttisessa suhteessa olla enemmän kuin kaksi osapuolta? Monisuhteisuus on noussut viime vuosina puheenaiheeksi yhä useammin ja monilla on jo käsitys vaikkapa siitä, mitä polyamoria on. Monogamisuus on yhä normi, mutta ei enää kaikille kyseenalaistamaton itsestäänselvyys.
Tähän maisemaan Mirja Hämäläinen kirjoitti vuonna 2020 kirjan, joka kuvaa avointen suhteiden maailmaa. Hämäläiselle ”avoin suhde” on paitsi tietyntyyppinen suhdemalli, myös jonkinlainen yläkäsite, jonka alle mahtuvat niin avoimet suhteet, swingerit kuin polyamoria. Jotkut suosivat yläkäsitteenä nimitystä ”eettinen monisuhteisuus” (englanniksi consenting non-monogamy).
Ihmissuhteet ovat sotkuisia, eikä kaikille näille nimityksille ole kiveenhakattuja selityksiä, jotka kaikki allekirjoittaisivat. Mutta ei se mitään – monogamiakin on kaikkea muuta kuin yksioikoista. Meillä on jonkinlainen jaettu käsitys siitä, mitä yksiavioisuus tarkoittaa, mutta missä rajat sitten käytännössä menevät on usein epämääräistä – ainakin jos niiden selvittämiselle ei ole ollut erityistä syytä.
Monille suhteen avaamisessa rehellisen kommunikaation aloittaminen siinä samalla on ollut suhteessa se kaikki suurin mullistus.
Tämä on mielestäni keskeisin huomio, jonka tästä kirjasta voi napata mukaansa, päätyi sitten toteuttamaan suhteissaan avoimuutta tai ei. Ihmissuhteissa hyvien asioiden tapahtuminen edellyttää usein avointa ja rehellistä kommunikaatiota.
Jos kaipaa työkaluja tällaisten keskustelujen tueksi, yksi hyvä apuväline on ihmissuhdeanarkismin piirissä kehitetty Relationship Anarchy Smörgåsbord. Ihmissuhdeanarkistit eivät ota ihmissuhteissa mitään annettuna, mikä on epäilemättä useimmille tarpeettoman radikaali näkökulma, mutta väitän, että perinteisemmätkin suhteet hyötyisivät siitä, että niihin liittyvistä kysymyksistä ja rajanvedoista käytäisiin keskustelua.
Avoin kommunikaatio voi sitten johtaa suhteen avaamiseen, mikä voi tarkoittaa monia asioita. Hämäläinen esittelee kirjassaan kattavasti erilaisia suhdemuotoja. Kirja perustuu lähteisiin ja suomalaisten monisuhteisten ihmisten haastatteluihin. Hämäläisen lähestymistapa on positiivisen realistinen: avoimet suhteet näyttäytyvät kirjassa myönteisessä valossa, mutta niitä ei toisaalta esitetä minään kaiken ratkaisevana utopiana. Avointen suhteiden ongelmiakin käsitellään monipuolisesti. Paikoin päästään aika käytännöllisellekin tasolle.
Avoimet suhteet on kirjoitettu hyvin cisheterosta näkökulmasta. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä puhutaan, mutta pääpaino on selvästi heterosuhteissa. Homo- ja lesbolukijat voivat jäädä vähän ulkopuolisiksi. Seksi on myös kirjassa – sinänsä ymmärrettävistä syistä – hyvin korostunutta. Avoimissa suhteissa seksi on toki usein merkittävä tekijä; aromanttisten ja aseksuaalien ihmisten polysuhteisiin viitataan ohimennen, mutta ennen kaikkea tämä on kirja ihmisille, jotka ovat kiinnostuneita seksistä. Itselleni pisti esimerkiksi silmään avointen suhteiden ymmärtäminen nimenomaan suhteina, joissa vakituisen suhteen rinnalle haetaan seksisuhteita. Esimerkiksi englanninkielisessä Wikipediassa Open marriage -artikkelissa esiin nouseva jako ”polyamory style” vs. ”swinging style” ei näy tässä kirjassa, vaan tässä avoimet suhteet nähdään lähinnä ”swinging”-tyylisinä.
On selvää, että erilainen eettinen monisuhteisuus on ilmiönä tullut jäädäkseen ja on luultavasti yleistymässä. Monogamisuus on kaunis ajatus, mutta monille käytännössä aika vaikeaa: niin yleistä on pettäminen ja erilaiset sivusuhteet. Entä jos rakastumisen ja seikkailun halua voisi toteuttaa oman turvallisen parisuhteen sivussa? Olisiko se mahdollisuus saada yhtä aikaa sekä uutuudenviehätystä että turvallisuutta? Tämä on mielestäni asia, jota kannattaa ajatella, koska toimiessaan avoin suhde voi lisätä osapuoltensa onnellisuutta. Mikään helppo tie se ei kuitenkaan ole, vaan vaatii paljon puhetta, tunnetyötä ja uskallusta.
Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin ja Kulttuuritoimitukseen. Minut löytää myös GoodReadsista ja StoryGraphista. Instagramissa olen @mikko_lukee.