Tove Ditlevsen: Lapsuus (Barndom)
S&S, 2021
Suom. Katriina Huttunen
142 s.
Pohjoismaisesta autofiktiosta tullee ensimmäisenä mieleen norjalainen Karl Ove Knausgård, mutta on sitä muutakin. Tanskalainen Tove Ditlevsen (1917–1976) oli suosittu kirjailija, jonka tuotanto kattaa lähes 40 teosta. Suomennoksia on ollut tähän asti niukalti, pari novellia ja esikoisromaani Lapselle on tehty pahaa (1941, suom. 1950).
Nyt vihdoin ja viimein on saatu suomeksi Ditlevsenin tuotannon merkittävin yksittäinen osa, vuosina 1967–1971 ilmestynyt Kööpenhamina-trilogia. Sen kolmessa teoksessa Ditlevsen kertoo omasta elämästään. Katriina Huttusen suomennokset ovat olleet pidettyjä, joten minunkin uteliaisuuteni heräsi.
Nämä ovat pieniä kirjoja. Tämä ensimmäinen osa, Lapsuus, käsittelee Ditlevsenin lapsuuden alle 150 sivussa, siis aika lailla pienoisromaanin mitassa. Taitava ytimekkyys onkin aina iloinen asia, ja taitavasti Ditlevsen lapsuudestaan kertookin. Pienuus näkyy teoksessa intensiivisyytenä, latteita suvantokohtia ei ole mukana.
Varsin karuahan lapsuus 1920-luvun Kööpenhaminassa Vesterbron työläiskaupunginosassa on. Kotona on ahdasta, niin fyysisesti kuin henkisesti. Isä on kommunismiin kallellaan ja usein työtön, äiti mieleltään vähän epävakaa. Naapurusto on täynnä värikästä väkeä, roskakatoksella kokoontuvat isot tytöt, kaduilla pyörii puliukkoja.
Tove itse on herkkä lapsi, jota kiinnostaa lähinnä runojen kirjoittaminen. Se ei saa kuitenkaan vastakaikua. Isä, vaikka lukumiehiä onkin, suuttuu ajatuksesta, että tytöstä muka tulisi runoilija. Mummo pitää Toven runoa säädyttömänä, veli Edvin nauraa Toven kirjoituksille. Koulussa Tove keskittyy lähinnä esittämään tyhmempää kuin on. Opettaja näkee Tovessa ainesta ja haluaisi tämän menevän lukioon, mutta vanhempien köyhyys ja kielteinen suhtautuminen torppaa sen ajatuksen auttamatta. Tytöstähän tulee kuitenkin vain palvelusväkeä.
Toiset tytöt haaveilevat neitsyyden menettämisestä heti konfirmaation jälkeen (mutta ei lapsista ennen kuin täyttävät 18, onnea matkaan vain niissä pyrkimyksissä!), Tovea äidin kehotukset pysyä erossa ukkomiehistä lähinnä huvittavat – eihän hän ole pätkääkään kiinnostunut edes poikamiehistä.
Lapsuus on taitavan kirjoittajan tekstiä, jossa vähällä sanotaan paljon. Ditlevsen ei tarvitse satoja sivua, vähän lohduton ja harmaa työläislapsuus tulee kuvatuksi hyvin ytimekkäästi, mutta samalla yksityiskohtaisesti. Katriina Huttusen suomennos toimii hyvin. Ensimmäisen osan perusteella trilogian maine vaikuttaa täysin ansaitulta.
Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin ja Kulttuuritoimitukseen. Minut löytää myös GoodReadsista ja StoryGraphista. Instagramissa olen @mikko_lukee.