Jantso Jokelin ja Touko Hujanen: Joutoretki : Road trip kätkettyyn Suomeen
LIKE, 2022
250 s.
Lähdin lukemaan Jantso Jokelinin ja Touko Hujasen teosta Joutoretki : Road trip kätkettyyn Suomeen kepein odotuksin; ajattelin, että ehkäpä tämä on ihan hauska kirja. Jokelin on toki tuttu kirjoittaja ja pidin kovasti Jokelinin Gastonin leuka -esseekokoelmasta. Joutoretki pääsi kuitenkin yllättämään: kirja oli ensinnäkin sisällöltään vähän toisenlainen, kun olin odottanut, ja se kyllä tempaisi mukaansa tehokkaasti.
Jokelin ja Hujanen ovat reissanneet vuosien ajan pitkin ja poikin Suomea, milloin millaistenkin ilmiöiden perässä. Reissuilta on tehty juttuja Raymond– ja X-lehtiin – Raha-automaattiyhdistyksen ja Veikkauksen asiakaslehtiin, joita itsekin satunnaisesti olen lukenut, niissä kun on ollut odottamattoman kiinnostavaa journalismia. Kirjan aloittava kirjoitus Suomen kurjimmista nähtävyyksistä on julkaistu hieman eri muodossa Gastonin leuassa, mutta olinpa autuaasti unohtanut sen.
Kokonaisuutena Joutoretki kertoo tarinan unohtuvista, katoavista ja kaiken keskellä hiljaa elävistä kansallisen hauskanpidon, puuhailun ja haaveilun muodoista. Turvemuseoiden ja peikkometsien maasta, jonka loputtomat kyläjuhlat pyörivät ikuisesti puisten karhujen ja jauhokokkareiden ympärillä. Kerta toisensa jälkeen olemme suunnanneet hiljaisille paikkakunnille tavoitteenamme löytää edes sirpale yhtenäiskulttuurin maatuneesta luurangosta. Yllätykseksemme olemme joka kerta löytäneet jonkinlaisen elävän kulttuurin.
Kirja alkaa siis Suomen kurjimmilla nähtävyyksillä, kuvauksella suomalaisesta ankeudesta, keskipisteessään se, miten Piippolassa on yritetty rakentaa matkailua Suomen keskipisteen ympärille. Pieni spoileri: ei hirveän menestyksekkäästi ainakaan. Sen jälkeen perehdytään etenkin 1990-luvulla eri puolille Suomea ilmestyneisiin kylpylöihin, matkataan maistelemaan piimävelliä, muttia ja muita suomalaisia vastenmielisen oloisia perinneruokia ja seurataan tanssibändi Pekkaniskan Poikia lavoille, jonne kansa yhä vaeltaan sankoin joukoin. Kaksikko tutustuu peltoautoilun maailmaan, Suomesta vielä löytyviin vanhanaikaisiin matkakoteihin, ajaa Suomen kantatie 66:tta yrittäen aistia Route 66:n tunnelmaa ja katselee kaihoisasti maisemia junan ikkunasta.
Monet ilmiöistä ovat katoavan sorttisia. Saadakseen syödä piimävelliä Jokelin ja Hujanen päätyvät palvelukeskukseen. Se kertoo oman tarinansa tämän ruokakulttuurin kohderyhmästä. Koko Suomi halutaan teoriassa pitää asutettuna, mutta kuka lopulta haluaa asua Puolangalla? Pekkaniskan Poikien laulaja arvioi, että nykyisellään mennään sujuvasti kymmenisen vuotta, mutta sitten suuret ikäluokat alkavat olla sen verran vanhoja, ettei tansseihin lähteminen suju yhtä helposti. Miten sitten käy? Se jää nähtäväksi.
Tulevaa odotellessa Joutoretki on mainio katsaus siihen, mitä kaikkea kummallista Suomesta on tällä hetkellä vielä löydettävissä.
Syytä huoleen ei kuitenkaan ole. Haaveiden ja konkurssien syklissä vanhojen muotojen tilalle tulee aina uusia. Epookki seuraa epookkia vuoroveden varmuudella, toinen toistaan kirkasotsaisempana, täynnä ääntä ja vimmaa.
Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin ja Kulttuuritoimitukseen. Minut löytää myös GoodReadsista ja StoryGraphista. Instagramissa olen @mikko_lukee.