Elif Şafak: Kirottu Istanbul (The Bastard of Istanbul)
Gummerus, 2012
Suom. Maria Erämaja
498 s.
Tämä kirja on vaarallista kirjallisuutta: Elif Şafakia uhkasi vankeustuomio turkkilaisuuden loukkaamisesta kirjan henkilöiden esittämien väitteiden johdosta. Şafak välttyi kuitenkin tuomiolta: syyttäjä ei nähnyt teoksessa mitään loukkausta, eikä ylempi oikeusastekaan katsonut asiassa olevan tarpeeksi näyttöä. Romaanihenkilöt saivat siis pitää mielipiteensä.
Ei kuitenkaan ole erityisen yllättävää, että joku nationalisti tästä mielensä pahoitti, Kirottu Istanbul kun käsittelee yhtä Turkin historian kipeimmistä kysymyksistä: armenialaisten kansanmurhaa. Romaani kertoo kahdesta nuoresta naisesta. Armanoush Tchakhmakhchian, Amy, on amerikanarmenialainen, armenialaisen isän ja amerikkalaisen äidin lapsi, jonka isänpuolen suku on armenialaisten kansanmurhan selviytyjiä, joille menneisyys on kaikki kaikessa. Asya Kazancı taas on turkkilainen isätön lapsi, alkuteoksen nimen istanbulilainen äpärä, joka asuu äitinsä ja tätiensä kanssa, koska Kazancın suvun miehet ovat kirottuja kuolemaan nuorina. Asyalle menneisyys on jotain, josta kannattaa tietää mahdollisimman vähän.
Kazancın sisarussarjassa on yksi poika, vanhempien silmäterä, täysin pilalle hemmoteltu Mustafa, joka muutti Yhdysvaltoihin, eikä hänestä sen koommin ole juuri kuultu. Kun Amyn äiti Rose erosi armenialaisesta miehestään, hän halusi ärsyttää entisen puolisonsa armenialaisia sukulaisia mahdollisimman paljon, ja mikäpä armenialaisia ärsyttäisi yhtä paljon kuin turkkilaiset. Niinpä Rose menee naimisiin sattumalta kohtaamansa turkkilaismiehen kanssa – ja kukapa muukaan hän on kuin Mustafa.
Amy on vähän hukassa armenialaisen identiteettinsä kanssa, joten hän keksii ratkaisuksi lähteä Istanbuliin katsomaan perheensä vanhaa taloa, josta isoäiti aina puhuu. Tämä olisi yhtä aikaa matka perheen menneisyyteen kuin Amyn omaan tulevaisuuteen. On selvää, että suunnitelmaa vastustaisivat niin Rose Arizonassa kuin armenialaiset sukulaiset San Franciscossa, mutta Amy lähtee silti ja valehtelee molemmille: isän suvulle hän sanoo olevansa äitinsä luona ja äidille olevansa San Franciscossa. Helppo juttu!
Kirottu Istanbul on herkullisen monipuolinen kurkistus turkkilaiseen maailmaan ja armenialaiseen diasporaan. Kun sanon herkullinen, tarkoitan sitä kirjaimellisesti: kirja on tulvillaan ruokaa, lukujen nimistä alkaen (yhtä kriittistä poikkeusta lukuunottamatta!). Ruoka onkin yksi yhdistävä tekijä turkkilaisten ja armenialaisten välillä, armenialaista ruokaa tunteva Amy on täysin kotonaan turkkilaisen ruoan parissa, koska samaa keittiötähän se lopulta on. Mutta onko kansanmurhan yli mahdollista päästä, kaikesta yhdistävästä huolimatta?
Kirja havainnollistaa myös turkkilaisuuden monipuolisuutta. Jo Asyan perheeseen mahtuu monenlaisia näkökulmia, hurskaista muslimeista kemalilaisiin ateisteihin. Hautajaisissa on tärkeää olla nurkassa resitoiva imaami, olkoonkin, ettei kukaan paikallaolijoista ymmärrä arabiankielisiä suuria. Turkkilaisuus on olemista lännen ja idän välissä, tasapainottelua menneisyyden ja tulevaisuuden välissä – olkoonkin että Erdoğan tuntuu paaluttavan Turkkia vankasti menneisyyteen.
Elif Şafak on oivallinen kirjailija. Olen pitänyt tähän asti kaikesta Şafakilta lukemastani. Tämäkin oli ilahduttava romaani kaikessa värikkyydessään ja runsaudessaan.
Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin ja Kulttuuritoimitukseen. Minut löytää myös GoodReadsista ja StoryGraphista. Instagramissa olen @mikko_lukee.