Tuomas Timonen: Oodi rakkaudelle
Teos, 2007
89 s.
Talonrakentaja ja dramaturgi Tuomas Timonen edustaa Tanssiva karhu -voittajien joukossa nuorempaa sukupolvea. Vuonna 1975 syntynyt Timonen on ensimmäinen 1970-luvulla tai myöhemmin syntynyt voittaja. Siinä missä palkinto on monesti mennyt kokeneelle runoilijalle, jolla on takanaan pitkä ura, Oodi rakkaudelle on Timosen toinen runokokoelma, eikä Timoselta ylipäänsä ole ilmestynyt kuin neljä kokoelmaa.
Kokoelman nimi kertoo heti, mistä on kyse, mutta romanttista hempeilyä Timonen ei lukijoille tarjoa. Kokoelman avaava nimiruno alkaa näin:
Luuletko ettei hänen ole tuskallista vierailla vanhempiesi luona?
Luuletko että hän nauttii ystäviesi horinoista?
Luuletko että hän pitää varauksetta siitä kun ehostat itsesi lähes tunnistamattomaksi mennessänne syömään tai elokuviin?
Luuletko että hän pitää mielipiteistäsi?
Luuletko että intiimi kosketus kanssasi on hänen mielestään kerrasta toiseen taivaallista?
Tästä käy hyvin ilmi paitsi Timosen ivallinen ja synkkä sävy, myös Timosen suosikkitehokeino numero yksi: toisto. Myös jatkuva kyseleminen on teemana useammassakin runossa. Rakkaudesta ja etenkin sen puutteesta on paljon puhetta, mutta minut tämä oodi jättää kyllä valitettavan kylmäksi. Runojen maailman väkivaltaisuus, rujous ja jopa rivous eivät puhuttele.
Ei tämä ensimmäinen kerta ole, kun tällainen kuvasto saa runokokoelman vaikuttamaan tympeältä. En siis voi kuin ihmetellä, mikä tässä on viekoitellut Tanssiva karhu -palkintoraatia.
Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin ja Kulttuuritoimitukseen. Minut löytää myös GoodReadsista ja StoryGraphista. Instagramissa olen @mikko_lukee.