Moonlight Benjaminin ääni ei jätä kylmäksi. Taustalla sykkivä ranskalainen bluesrock antaa haitilaistaustaiselle voodoopapittarelle arvoisensa puitteet.
Moonlight Benjamin: Siltane (Ma Case, 2017)
Siltane käy nopeasti suoraan asiaan. Levyn avaa kappale Memwa’n, joka käynnistyy kirkkaalla kitarariffillä. Siihen liittyy nopeasti mukaan bändi ja jo 17 sekunnin kohdalla kuullaan, miksi tästä levystä kannattaa kiinnostua, kun Moonlight Benjamin avaa suunsa ja alkaa laulaa. Mikä ääni! Benjaminin ääni jää varmasti mieleen, sen verran lavea ääniala ja tyylien kirjo levyltä löytyy.
Mistä haitilainen Benjamin levyllä laulaa, jää jokseenkin mysteeriksi. Verkosta löytyy ainoastaan Port-au-Prince-kappaleen sanat, eikä niistäkään Google Translatella juuri viisastu, haitinkreoli ei selvästi kuulu käännöskoneen vahvuuksiin. Eipä tuolla niin väliäkään ole; tässä tapauksessa kiinnostaa huomattavasti enemmän esitystapa kuin itse asia. Aihepiirit liikkuvat kuitenkin tiettävästi Haitin sosiokulttuuristen ongelmien ja voodoon henkimaailman ympärillä.
Levyn alku on vahva. Memwa’n on erinomainen aloitusveto, joka onnistuu tempaisemaan kuulijan mukaansa Benjaminin voodoobluesin maailmaan. Bändi soittaa taustalla vakuuttavalla rytmillä toistuvaa, hypnoottista kuviota, jonka päällä Benjaminilla on erinomaisesti tilaa antaa äänensä loistaa. Voodoojumala Legban mukaan nimetty kakkosbiisi Papa Legba ja sitä seuraava Moso Moso (”Pala palalta”) jatkavat samaa hyvää rataa.
Eivätkä levyn helmet siihen lopu. Nimibiisi Siltane alkaa hitaana, painostavana bluesina, jonka päällä Benjaminin puhelaulu tuo mieleen Måneskinin euroviisibiisi Zitti e Buonin voittoisan uhmakkuuden. Luulen kyllä, että Benjamin laulaisi Damiano Davidin syvälle haitilaiseen suohon.
Haitin pääkaupungin kurjaa tilaa valitteleva Port-au-Prince erottuu kuulaalla kitarasoundillaan ja afrikkalaishenkisellä rummutuksellaan. Muuten sävy vaihtelee painostavasta riehakkaaseen. Mukana on yksi perinteinen kansanmusiikkiveto, nopea Simbi, ja levyn päättää hidas Mét agwe, joka osoittaa Benjaminin vahvuuden myös hitaampien kappaleiden tulkitsijana.
Levyn kappaleet ovat Benjaminin ja kitaristi Matthias Pascaud’n käsialaa. Pascaud, 32, on kotoisin sarjakuvakaupunki Angoulêmesta ja on koulutettu jazzmuusikko. Ajatus viedä Benjaminin musiikkia rockin ja bluesin suuntaan tuli Pascaud’lta, Benjamin itse on kertonut haastattelussa, ettei ollut juurikaan kiinnostunut rock-musiikista. Teksteistä noin puolet on Benjaminin kynästä, loput haitilaisilta kirjoittajilta. Bändissä on Pascaud’n lisäksi basisti Marck-Richard Mirand, perkussionisti Claude Saturne, rumpali Bertrand Noël
Noin viisikymppinen Benjamin on kirjaimellinen haitilainen voodoo-papitar. AyiboPostin haastattelun mukaan Benjaminin äiti kuoli synnytyksen yhteydessä ja isä antoi tyttären roomalaiskatolisen orpokodin kasvatettavaksi. Moonlight-nimi on orpokodista saatu ristimänimi, eikä mikään taiteilijanimi. Laulamisen Benjamin aloitti nuorena kirkkokuorossa. Benjamin voitti joululaulukilpailun Haitilla vuonna 1999, mutta yhteistyökumppaninsa kuoltua pian tämän jälkeen, Benjamin muutti Ranskaan opiskelemaan musiikkia. Vuonna 2009 henkisen etsinnän tie vei Benjaminin takaisin Haitille saamaan vihkimyksen voodoouskonnon papittareksi vuonna 2009.
Siltane on tämän bändin ensimmäinen julkaisu. Ryhmä on tehnyt toisenkin levyn, vuonna 2020 ilmestyneen Simido-albumin. Benjamin itse on levyttänyt aikaisemminkin, Mouvman-albumi ilmestyi vuonna 2011. Sen akustinen soundi eroaa Siltanesta kuin päivä yöstä, eikä Benjaminin äänikään loista ihan samalla tavalla.