Yoko Ogawa: Muistipoliisi
Tammi, 2021
Suom. Markus Juslin
362 s.
Miksiköhän Muistipoliisi, joka on alunperin ilmestynyt Japanissa jo vuonna 1994, on nyt päätetty suomentaa? Asiaan ehkä liittyy kirjan englanninnos vuodelta 2019, se kun pääsi muun muassa International Booker Prizen ja World Fantasy Awardin lyhytlistoille. Mikäpä siinä ja kaipa se toisaalta vähän niin on, että menestynyt englanninnos vauhdittaa usein muunkielisen kirjallisuuden menestystä – luin aivan vastikään Annie Ernaux’n kirjan Vuodet, joka sekin tuli suomeksi vuosien viiveellä menestyneen englanninnoksen myötä.
Muistipoliisi on joka tapauksessa edelleen ajankohtainen. Se kuvaa epämääräisen japanilaista saarta, jonka asukkaat elävät pienimuotoista elämäänsä keskellä asioiden unohtamista ja katoamista. Ihmiset vain heräävät aamulla siihen, että joku tuikitavallinen asia on unohtunut. Yhtäkkiä tämä asia – vaikkapa postimerkit, valokuvat tai linnut – ei enää merkitse kenellekään mitään. Kaikki vain hankkiutuvat eroon kadonneista tavaroista, eikä niitä sen jälkeen enää muistella.
Jotkut kuitenkin muistelevat. Joukossa on niitäkin, jotka eivät unohda. Heidän mielessään kadonneet esineet pysyvät kirkkaina. Sitä varten on salainen muistipoliisi, jonka toiminta on tosin kovin näkyvää ja näyttävää: vihreäasuiset poliisit kiertelevät metsästämässä muistajia ja hävittämässä kadonnutta, kiellettyä tavaraa.
Kirjan päähenkilö on nuori kirjailija, jonka kustannustoimittaja paljastuu yhdeksi muistajista. Kirjan jännite rakentuu siitä, kun kirjailija päättää piilottaa kustannustoimittajan kotiinsa suojaan muistipoliisilta. Kun muistot rapistuvat ympärillä ja elämä käy yhä vaikeammaksi, kirjailija ja kustannustoimittaja samalla lähentyvät toisiaan ja etääntyvät toisistaan, kun toinen muistaa ja toinen ei.
Muistipoliisi on tunnelmaltaan rauhallinen, mutta hyytävä romaani. Tapahtumat etenevät vääjäämättömästi kohti kadotusta. Romaanissa piirtyy kuva totalitaarisesta dystopiasta, jossa kansalaisten ajatuksia kontrolloidaan ja elinpiiri kutistuu jatkuvasti rajallisemmaksi. Toisaalta sen voinee lukea myös kuvauksena etenevästä muistisairaudesta; eräänlainen mielen dystopiahan sekin on.
Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin ja Kulttuuritoimitukseen. Minut löytää myös GoodReadsista ja StoryGraphista. Instagramissa olen @mikko_lukee.