Kaj Korkea-aho: Punainen huone
Otava, 2021
Suom. Laura Beck
363 s.
Olen tainnut lukea aika lailla kaikki Kaj Korkea-ahon aikuisten kirjat. Uusin Punainen huone pääsi nopeasti lukulistalle kirjastosta saavuttuaan. Jälleen ollaan jos ei suoraan kauhun niin ainakin tiukan jännityksen ja painostavan tunnelman äärellä ja lopputulos on kerrassaan herkullinen.
Kirjan päähenkilö tulee hankkineeksi itselleen Helsingistä hienon asunnon yllättävällä tavalla. Vitsinä alkanut lehti-ilmoitus, jossa nuori kirjailija lupaa kirjoittaa kirjan vastineeksi edullisesta asunnosta poikii yhteydenoton ja sopimuksen erään Aimo Kankaan kanssa. Kirjan nimetön päähenkilö lupaa kirjoittaa kirjan ja siitä hyvästä saa asua halvalla upeassa asunnossa Ullanlinnassa ja ostaa kirjan valmistuttua asunnon edulliseen hintaan.
Diili tuntuu ihan käsittämättömän hyvältä. Liian hyvältä ollakseen totta, suoraan sanottuna. Epäilykset kuitenkin pikku hiljaa hälvenevät. Kangas on päähenkilön tavoin homo ja haluaa omia kokemuksiaan kirjaksi. Kangas vaikuttaa kaikinpuolin mainiolta tyypiltä, mutta pikku hiljaa tämän toimista, kuten suhteesta nuoreen avustajaan Emmanueliin – ja miksi täysin terveeltä vaikuttava Kangas ylipäänsä tarvitsee avustajaa? – ja toisaalta tämän menneisyydestä alkaa paljastua kaikenlaista levottomuutta herättävää.
Päähenkilöllä itsellään on omat menneisyyden haamunsa, päällimmäisenä todella katastrofaaliksi osoittaunut suhde erääseen Juhaniin. Kirja- ja asuntodiili pistää lisäksi omat ystävyyssuhteet koetukselle. Lopulta päädytään luotaamaan hyvin syviä vesiä, mitä tulee vallankäyttöön, alistamiseen ja alistetuksi tulemiseen. Kokonaisuutena Punainen huone on hyvin kiehtova psykologinen romaani, jossa riittää tasoja pureskeltavaksi. Millaista on seksuaalisuuteen, fetisseihin ja salaisuuksiin kietoutuva alistaminen ja alistuminen? Kuka lopulta käyttää valtaa? Mielenkiintoinen kirja!
Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin ja Kulttuuritoimitukseen. Minut löytää myös GoodReadsista ja StoryGraphista. Instagramissa olen @mikko_lukee.