Virginia Woolf: Majakka
Kirjayhtymä, 1977
Suom. Kai Kaila
258 s.
Majakka kuuluu Virginia Woolfin tunnetuimpien teosten joukkoon ja on päätynyt useammalle 1900-luvun parhaiden romaanien listalle. Päällisin puolin se on aiheeltaan suoraviivainen: se kertoo Ramsayn perheestä ja perheen kahdesta vierailusta Skyen saarelle.
Ensimmäisellä kerralla päähuomio on rouva Ramsayssa, joka lupaa James-pojalleen, että seuraavana päivänä mennään vierailemaan majakalle. Herra Ramsay torppaa ajatuksen kuitenkin välittömästi: seuraavana päivänä sää tulee olemaan huono, joten merimatka majakalle ei tule onnistumaan. Yhden illalliselle huipentuvan päivän aikana ehtii tapahtua varsin paljon Ramsayn suuren perheen ja lukuisten vieraiden kesken.
Kahden vierailun väliin jää kirjan toinen osio, joka on nimetty yksinkertaisesti ”Aika kuluu”. Se kuvaa kymmenen vuoden tapahtumia nopeasti, talon rapistumista ja perhettä kohtaavaa surua. Tämä lyhyt ja ytimekäs ajankulun kuvaus on kirjan hienoimpia yksityiskohtia.
Kolmannessa osassa perheenjäseniä ja heidän vieraitaan palaa kesähuvilalle kymmenen vuoden tauon jälkeen. Matka majakalle saattaa vihdoinkin onnistua. Saarelle palaa myös ensimmäisessä osassa nuorena epävarmana taiteilijana esiintynyt Lily Briscoe, joka nousee toisella kerralla keskeiseksi hahmoksi.
Kirjassa on käytetty tajunnanvirtatekniikkaa, se kuvaa päähenkilöidensä ajatuksenjuoksua lennokkaasti ja vapasti. Varsinkin ensimmäisessä osassa rouva Ramsayn kohdalla Majakka kuvaa hyvin vanhemmuuteen ja emännöintiin liittyvää moniajoa, kun rouva Ramsay yhtä aikaa lukee kirjaa lapselleen, huomioi miehensä ja vieraidensa tunteita ja tilanteita ja pohtii omiaan.
Kovin suuria asioita ei tapahdu, mutta tarkkaavainen lukija pystyy silti aistimaan tunnetilojen muutoksia, ajattelun kehittymistä ja henkilöiden välisiä suhteita. Kirjassa on omaelämäkerrallisia piirteitä: Woolfin sisko Vanessa Bell kuvaili joidenkin rouva Ramsayta kuvanneiden kohtien kuin herättäneen heidän äitinsä kuolleista. Rouva ja herra Ramsayn välinen suhde onkin kirjan ytimessä.
Tajunnanvirtatekniikka ei tee kirjan lukemisesta helppoa. Vaikka sivuissa mitattuna kirja ei kovin pitkä olekaan, sillä on paljon sanottavaa ja lukiessa on syytä olla aistit tarkkana, jotta pysyy mukana. Toisaalta ei kirjaa tarvitse pelätäkään: se on aivan ymmärrettävissä ja nautittavissa.
Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin ja Kulttuuritoimitukseen. Minut löytää myös GoodReadsista ja StoryGraphista. Instagramissa olen @mikko_lukee.