Simone de Beauvoir: Erottamattomat
Kosmos, 2021
Suom. Lotta Toivanen
165 s.
Enpä ollut lukenut de Beauvoirilta vielä mitään. Siksi tuntui yleissivistävältä lukea nyt edes jotain ja tämä uusi julkaisu herätti sopivasti mielenkiintoa. Erottamattomat on alun perin vuonna 1954 kirjoitettu pienoisromaani, jota ei kuitenkaan aikaisemmin ole julkaistu. Se oli aiheeltaan niin henkilökohtainen, ettei de Beauvoir halunnut sitä elinaikanaan julkaistavan. Nyt se on kuitenkin saatu luettavaksi (ja lisää julkaisemattomia kirjoituksia on kuulemma luvassa).
Kyseessä on ihan valmis, ehjä työ, eikä siinä ole ollut laadullisia esteitä julkaisemiselle. Kirja perustuu de Beauvoirin omaan elämään, lapsuuden- ja nuoruudenaikaiseen ystävyyteen Élisabeth Lacoinin, Zazan, kanssa. Samaa tematiikkaa de Beauvoir on muissakin teoksissaan käsitellyt, kertoo Sylvie Le Bon de Beauvoir tarinaa taustoittavassa esipuheessa (suosittelisin kuitenkin lukemaan ensin tarinan ja vasta sitten esipuheen), tässä se vain on puhtaimmillaan.
Kirja kertoo kahdesta tytöstä, jotka kohtaavat koulunpenkillä Pariisissa ensimmäisen maailmansodan aikoihin. Tytöt ystävystyvät ja kasvavat yhdessä parikymppisiksi. Kirja kuvaa ystävyyden kehittymistä ja keskiluokkaisten tyttöjen ahdinkoa toisaalta omien halujen ja haaveiden, toisaalta perheen odotusten ja yhteiskunnan vaatimusten välillä. Varsinkin Zazaa edustava Andrée joutuu koville, sen verran paljon ison perheen mukanaan tuomat vaatimukset nuorta naista painavat.
Erottamattomat on traaginen, kiehtova pieni tarina. Siinä on hienoa ajankuvaa 1900-luvun alun keskiluokkaisen Ranskan tunkkaisuudesta, toisaalta ajatonta ystävyyden, rakkauden ja nuorten naisten traagisuuden kuvausta.
Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin ja Kulttuuritoimitukseen. Minut löytää myös GoodReadsista ja StoryGraphista. Instagramissa olen @mikko_lukee.