Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys
Siltala, 2019
280 s.
Lappia on tapana toisinaan mystifioida. Pienen hauen pyydystys vetää Lapin mystiikan äärimmilleen, siinä määrin, että Lapin rajalla on portit, joissa rajavartija valvoo ja huomauttaa, että ei kannattaisi jatkaa ja jos nyt kuitenkin menet, niin kaikki vakuutukset lakkaavat olemasta voimassa.
Elinan on kuitenkin mentävä, sillä hänen on käytävä onkimassa pienessä suolammessa majaileva hauki. Aikaa on kolme päivää, sillä hauki on ongittava lammesta joka vuosi tiettyyn päivään mennessä, muuten käy huonosti. Asia on yksinkertainen, mutta samalla äärimmäisen vaikea, etenkin kun lampea vartioi näkki, joka tuottaa omat hankaluutensa asiaan.
Ylikonstaapeli Janatuinenkin joutuu matkaamaan Lappiin. Hän on Elinan perässä, Elinaa epäillään nimittäin murhasta. Lapissa oikeudenpalvelu ei kuitenkaan ole ihan yksinkertainen asia. Janatuisen kollega jäi matkasta jo Oulussa, koska ei halunnut jatkaa eteenpäin. En ihmettele, kun kollegoiden kokemukset ovat tätä tasoa:
”Kyyhky oli käynyt Lapissa kaksikymmentä vuotta sitten selvittämässä patohankkeeseen liittynyttä veronkiertoa. Kyyhky oli lähtenyt kahden päivän matkalle mutta viipynyt lopulta kaksi kuukautta. Hän oli menettänyt toisen jalkansa, hänen tukkansa oli harmaantunut, ja persoonakin oli kollegoiden mukaan muuttunut.”
Pienen hauen pyydystys pääsi lukulistalleni Tähtifantasia-voiton myötä. Se herätti huomaamaan, että täällä voisi olla jotain kiinnostavaa. Juhani Karilan aikaisemmasta tuotannosta Gorilla-novellikokoelma oli ihan kiva, mutta jätti vähän kylmäksi, joten sikäli odotukset eivät olleet korkealla. Niinpä kirja pääsi yllättämään ja iloisesti yllättikin: nostan tämän helposti vuoden parhaimpien kirjojen joukkoon. Karilan karu huumorintaju iski minun hermooni juuri sopivasti.
Upea kirja.
Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin ja Kulttuuritoimitukseen. Minut löytää myös GoodReadsista ja StoryGraphista. Instagramissa olen @mikko_lukee.