Olga Tokarczuk: Aja aurasi vainajain luitten yli
Otava, 2020
Suom. Tapani Kärkkäinen
255 s.
Puolalainen Olga Tokarczuk on sillä lailla poikkeuksellinen nobelisti, että nimi on tuttu ja tuotantokin nimien ja kansikuvien tasolla. Mitään en ollut Tokarczukilta kuitenkaan lukenut, joten tilanne oli syytä korjata. Uusin Aja aurasi vainajain luitten yli vaikutti ihan hyvältä paikalta aloittaa.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat Puolan etelärajalle, Stołowe-vuorten ylängölle, lähelle Tšekkiä. Siellä mökissään majailee Janina Duszejko, joka käyttää aikansa astrologiaa tutkaillen, kääntäen ystävänsä apuna William Blakea puolaksi, opettaen englantia koululaisille osa-aikaisesti ja huolehtien kesäasukkaiden asunnoista talvisin.
Alueella alkaa tapahtua mystisiä kuolemia. Kirja alkaa sillä, kun Duszejkon naapuri Outolintu herättää tämän keskellä yötä apuun: toinen naapuri Isojalka on kuollut ja Outolintu haluaa pukea ruumiin siivompaan kuntoon ennen poliisien kutsumista paikalle. Mitä näihin nimiin tulee:
Mitä mielikuvituksen haaskausta olivatkaan kaikki viralliset etu- ja sukunimet. Niitä ei kukaan koskaan muista, sillä ne eivät banaaliudessaan ikinä liity kyseisiin ihmisiin eivätkä millään tapaa muistuta heitä. Kaiken lisäksi jokaisella sukupolvella on aina omat muotinsa, ja yhtäkkiä kaikki ovat Małgorzatoja, Patrykeja tai – herra paratkoon – Janinoja. Siksi yritän aina olla käyttämättä ihmisistä heidän nimiään, vaan sen sijaan puhun heistä luonnehdinnoilla, jotka pälkähtävät päähän itsestään, kun näen ihmisen ensimmäisen kerran. Olen varma, että se on oikea tapa käyttää kieltä toisin kuin se, että viskellään ympäriinsä sanoja, joilla ei ole mitään merkitystä.
Tämä kertoo jo paljon rouva Duszejkosta. Hän on melkoinen outolintu itsekin ja kun Isojalan kuolema ei jää ainoaksi ja rouva Duszejko alkaa puhua yleisemminkin teoriastaan kuolemien syypään suhteen, asia ei juuri paremmaksi muutu. Rouva Duszejko epäilee nimittäin syylliseksi eläimiä: Isojalka oli varsin ahkera salametsästäjä, jonka toimista erittäin eläinystävällinen rouva Duszejko oli valittanut poliisille, ilman mainittavampia tuloksia.
Melko mielipuolinenhan tämä noin dekkarinäkökulmasta on ja jos tämän poimii dekkarihyllystä pahaa aavistamatta – minne se ainakin Piki-kirjastoissa on näemmä sijoitettu – voi olla, että yllättyy ja pettyykin. Jos taas tietää lähtevänsä matkalle kysymään sitä, mikä on ihmisen oikeus metsästää ja tappaa, mikä on eläimen oikeus ja millaisia näkökulmia astrologia tähän kaikkeen tarjoaa – sitten saakin kyllä mielenkiintoisen reissun.
Kovin jäi siis hyvä mieli tästä nobelistista, voisin hyvinkin lukea Tokarczukilta jotain muutakin.
Kirjoitan kirjoista myös Kirjavinkkeihin ja Kulttuuritoimitukseen. Minut löytää myös GoodReadsista ja StoryGraphista. Instagramissa olen @mikko_lukee.