Jatkoa edelliselle, edelliselle, edelliselle ja edelliselle.
Tammi
Tammi on tietysti Keltaisen kirjaston koti ja muutenkin varsin kelpo kustantamo. Odotukset ovat siis korkealla: odotan, että Tammen kuvastosta löytyy jotain mielenkiintoista. Kuvasto löytyy Issuusta ja on myös ladattavissa PDF:nä.
Satu Vasantolan Kaikki kadonneet kuulostaa kiinnostavalta ja samalla listalle päätyy Vasantolan edellinen, En palaa takaisin koskaan, luulen, jota kehutaan vielä vuolaammin.
Terhi Tarkiaisen Kitty, eli kuinka mies tuhotaan on ”pirullisen romanttinen viihderomaani”, mutta olisikohan sittenkin ihan hauskaa luettavaa puitteidensa eli 1740-luvun Lontoon vuoksi.
Marko Hautalan uusi kirja on aina odotettu tapaus ja Pimeän arkkitehti meneekin välittömästi lukulistalle. Suomen Stephen King tosiaan, Hautalalla on kyllä erinomainen track record.
Elizabeth Strout on oiva kirjailija, nautin parhaillaan Olive Kitteridgestä, ja nyt suomeksi saadaan myös esikoisteos Pikkukaupungin tyttö. Ehdottomasti lukulistalle.
Jhumpa Lahiri on noussut lukulistalleni Kersti Juvan Löytöretki suomeen -teoksen myötä. Miksei siis tätä, vaikka tämä ei olekaan Juvan käännös – Juva ei nimittäin käännä italiasta. Aika hurjaa, että bengalilaistaustainen Lontoossa syntynyt ja Yhdysvalloissa kasvanut kirjailija muutti Roomaan vuonna 2011 ja on nyt kirjoittanut kirjan italiaksi.
Édouard Louisin Ei enää Eddy oli tavattoman vahva autofiktiivinen kuvaus toksisesta maskuliinisuudesta. Uusi Väkivallan historia jatkaa samoilla linjoilla: luokkayhteiskuntaa, väkivaltaa ja traumoja käsittelevää autofiktiota on luvassa, ja tämäkin varsin lyhyt ja todennäköisesti tuskallisen rankka.
Evie Wyldin edellinen Kaikki laulavat linnut oli oivallinen, joten uusi Me olemme susia ylittää helposti varaamiskynnyksen.
Haruki Murakamia en ole lukenut vuosiin, mutta vaimoni on lukenut näitä enemmän. Uusi Pimeän jälkeen pääsee siis jo sen vuoksi varauslistalle. Aihe vaikuttaisi jossain määrin kiinnostavalta ja kun sivumääräkin jää alle 300 sivun, pitää harkita josko minäkin lukisin.
Joni Jaakkolan Väkevä elämä -podcast on oikein hyvää asiaa ja Jaakkola muutenkin kelpo puhuja. Väkevä työelämä -kirjaan sopii siis ainakin tutustua, vaikka aihepiiri meneekin ehkä vähän ohi kiinnostuksen.
Sharon Moalemin Parempi puolisko : Naisten geneettinen ylivertaisuus väittää, että naiset ovat geneettisesti miehiä vahvempia elämän joka vaiheessa, kiitos X-kromosomiparin. Kuulostaa mielenkiintoiselta, joten otetaan luettavaksi.
Mika Hyttisen Homo Investor : Sijoittamisen lyhyt historia vaikuttaisi olevan ihan mielenkiintoinen sijoituskirja. Otetaan luettavaksi, vaikka (tai koska) koronakriisi vähän sijoituskuvioita ravistelikin.
Riina ja Sami Kaarlan Pet Agents -sarjaa olen lainannut tyttärelle ennenkin, joten uusi osa Peliin kätketyt pääsee listalle. Paula Norosen ja Kati Närhen Yökoulu ja kammottava kummitusjuna pääsee myös sarjan jatkona luettavaksi, vaikka onkin tasoltaan jo vähän helppo. Jari Mäkipään Etsiväkerho Hurrikaani ja Lehväjärven hirviö sopii sekin tyttärelle luettavaksi.
Saija Saarnin aikaisempi Kiviä taskussa : Koko perheen kivikirja oli mainio koko perheen tietokirja. Uusi Kaiken maailman kuopat pitää siis lainata sekin.
Sam Copelandin Sami muuttuu hirmuliskoksi vaikuttaa mahdollisesti hauskalta lastenkirjalta.
WSOY syksy 2020
Myös WSOY on yleiskustantamo, jolta on vara odottaa jotain kiinnostavaa, mutta toisaalta myös suuri määrä aivan yhdentekeviä ja jopa kamalia kirjoja. Kuvasto on Issuussa ja tämäkin ladattavissa PDF:nä, kiitos siitä!
Kansikuvapoika Tuomas Kyrö ja iso stara Ilkka Remes jäävät minulta väliin, mutta Tommi Kinnunen tuntuu aukolta, joka ehkä pitäisi paikata. En siis ole lukenut mitään Kinnusen aikaisemmista kirjoista, joka puolelta sataneista kehuista huolimatta. Ehkäpä uusin Ei kertonut katuvansa voisi olla lähtökohta.
Katja Kaukosen Saari, jonne linnut lentävät kuolemaan vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta, joka käsittelee kiinnostavia aiheita.
Tuuve Aron Kalasatama lupaa esseitä lesbon ja vapaaehtoisesta lapsettoman feministin näkökulmasta. Kiinnostaa, etenkin kun Tuuve Aro on tiedetysti oivallinen kirjailija.
Delia Owensin Suon villi laulu on ”sydäntä särkevä kasvutarina, murhamysteeri ja lumoava kertomus luonnon kauneudesta”. Reese Witherspoon kehuu myös, mutta Witherspoonhan kehuu kaikkia kirjoja, joihin on ostanut filmatisointioikeudet… Täytyy kuitenkin todeta, että Witherspoonilla on kyllä silmää vetäville kirjoille. Niinpä tämäkin täytyy kokeilla.
Liane Moriartyn uutuus Sulje silmäsi ja laske kymmeneen on varattava vaimolle, joka näitä on lukenut enemmänkin. Minä olen lukenut vain Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista, joka oli kyllä aivan hyvä, joten katsotaan, jos vaimo sanoo, että tämä on hyvä, luen.
Téa Obrehtin Vedetön maa vaikuttaa tekevän länkkärigenrelle jotain kiinnostavaa, joten lukulistalle menee.
Agatha Christien Stylesin tapaus jatkaa uusia Poirot-painoksia, mutta voi pettymystä, tätä ei ole suomennettu uudestaan. Käännös on 50 vuotta vanha Paavo Lehtosen suomennos, toki tarkistettuna. Kaipa tämän silti voisi lukea, vaikka tapaus melko hyvässä muistissa viime kesän Poirot-leffojen putkesta onkin.
Oyinkan Braithwaiten Sisareni, sarjamurhaaja on nigerialainen mustaa huumoria viljelevä kuvaus pikkusiskosta, joka ilmeisesti sarjamurhaa poikaystäviään. Tältä pohjalta välitön poiminto, koska kaikki vähänkään kiinnostavat afrikkalaiset suomennokset pääsevät herkästi lukulistalle, tarjontaa sen suhteen on edelleen kovin vähän.
Lisa Jewellin Joka askel jonka otat menee trillerilistalle, mutta edellinen Löysin sinut oli ilmeisesti vähän köykäisempi tapaus. En edes lukenut, kun vaimo ei innostunut. Mutta testataan.
Olen lukenut Andrzej Sapkowskia jokseenkin sen mitä on suomennettu, mutta Narrenturmin kakkososa jäi lukematta. Nyt olisi tarjolla Hussilaistrilogiaan toisen osan ensimmäinen osa. Taidan ohittaa ja palata asiaan, kunhan kolmaskin osa on saatavilla.
Andrew Michael Hurleyn Nälkänummi sen sijaan lupaa modernia goottilaista jännitystä ja vaikuttaa oikein kiinnostavalta.
Richard Shepherdin Epäluonnolliset syyt kertoo Iso-Britannian johtavan oikeuslääkärin pitkästä urasta. Vilkaistaan, josko tämä olisi tyyliltään kiinnostava.
Kari Enqvistin esseet ovat olleet nautinnollista luettavaa, niinpä uusi Kangastuksia varjojen talossa otetaan luettavaksi oitis.
Tyttärelle otetaan luettavaksi Merja ja Marvi Jalon uusin Onnenkepparit, Karkurikoira. Miina Supisen ja Anni Nykäsen Rosmariini: Mättömadon salaisuus suositellaan Neropattien ja Olgan ystäville, ja sellaisiahan meiltä löytyy useampikin – pistetään siis tämäkin tilaukseen. Neropatin päiväkirjan 15. osa menee sekin tilaukseen, samoin Max Brallierin Maailman viimeiset tyypit -sarjan seuraava osa Kosminen kauhu.
Thomas Taylorin Malamanteri on parhaillaan jumissa kirjaston varauksissa ja tulossa kirjakaupasta tilattuna. Kakkososa Gargantis pistetään jo nyt varaukseen, siltä varalta että se ykkönen on hyvä.
Meri Luttisen Myrskynsilmä on muinaissuomalainen fantasiaseikkailu, joka perheen teinille uponnee.
Lasten tietokirjallisuudesta varataan Anna Claybournen Ihmeellinen evoluutio.
Johnny Kniga
Johnny Kniga on vähän epämääräisen oloinen kustantamo, jolta löytyy toisinaan jotain kiinnostavaa, mutta jonka suhteen odotukset eivät ole hurjan korkealla. Johnny Knigan kuvasto on Issuussa ja ladattavissa tämäkin.
Jo Nesbøn viimeisimmät ovat jääneet minulta lukematta, koska Nesbø on alkanut tuntua tunkkaiselta ja turhankin äijämäiseltä. Uusi teos Valtakunta pitänee kuitenkin laittaa varraukseen, perheestä löytynee tällekin lukija.
Uusien Shakespeare-tulkintojen sarjassa ilmestyy Howard Jacobsonin Shylock, ikuinen, joka tulkitsee Venetsian kauppiasta. Sen olen teatterissakin nähnyt yhtenä harvoista Shakespeareista, joten ehkäpä kirjallekin voisi suoda tilaisuuden.
Kuvaston kannessa on Linda-Maria Roine, jonka Mercedes Bentso : Totuus ja tunnustus lupaa armotonta yhteiskunnallisiin epäkohtiin tarttumista. Tutustutaan.
Simon Stålenhagin taide on kiehtonut ensikohtaamisesta lähtien, joten Liittymiä menee oitis varaukseen.