Käyn läpi suuren osan suomalaisten kustantamojen kuvastoista. Valikoin kuvastoista tulevia kirjoja luettavaksi ja teen niihin kirjastoon ennakkovaraukset. Tällä tavoin saan uudet kirjat luettavakseni yleensä hyvissä ajoin (ehdinkö kaikkea lukea laina-ajan puitteissa on sitten toinen kysymys).
Suosin maailmankirjallisuutta ja naiskirjailijoita; miehillä on nykyään aika paljon isompi kynnys tulla valituiksi. Hyviä psykologisia trillereitä napsin herkästi mukaan, koska vaimonikin niistä pitää, Nordic noirit ja vastaavat sarjatuotokset jäävät aina kyydistä. Elämäkertoja en lue koskaan.
Otava kesä ja syksy 2020
Otavan kesä ja syksy 2020 on Issuussa ja onneksi ladattavissa myös PDF:nä. Kansikuvassa keikistelevä Miika Nousiainen ei sytytä, mutta muuten kuvasto tarjoaa hyvän kattauksen.
Antti Holman Kaikki elämästä(ni) on esimerkiksi aivan pakollista luettavaa. Holma on ihana ja omaelämäkerrallinen kirja kuulostaa lupaavalta.
Kristina Carlsonin Eunukki menee listalle Carlsonin aikaisempien näyttöjen perusteella, aihe yksin ei ehkä riittäisi.
Johanna Laitilan Synty kuulostaa hyvältä ja pitänee lukea, koska edellinen Lilium Regalekin piti (en onnistunut, koska kirja piti aina palauttaa kirjastoon ennen kuin ehdin päästä siihen; yritän vielä).
Virpi Hämeen-Anttilan 1920-luvulle sijoittuvat Karl Axel Björk -dekkarit lienevät tutustumisen arvoisia, mutta tuoreimmasta Kalman keväästä ei varmastikaan kannata aloittaa.
Margaret Atwoodin Viimeisenä pettää sydän kuulostaa mielenkiintoiselta dystopiakuviolta, niitähän Atwood osaa kirjoittaa. Testamentit on vielä lukematta, pitäisi ehkä kerrata Orjattaresi ennen sitä.
Naoise Dolanin Jänniä aikoja kuvaillaan yhtä ihanan teräväksi kuin Lost in Translation, mikä riittää nostamaan kirjan lukulistalleni. ”Sydäntäsärkevän vilpitön, tiedostava ja kuivan hauska”? Sopii!
Olga Tokarczuk on nobelisti 2018, jolta en ole vielä lukenut mitään. On kummitellut rajamailla. Aja aurasi vainajain luitten yli voisi olla vaikka aloituskohta. Tapani Kärkkäinen on hyvä suomentaja, sekin on plussaa.
Yaa Gyasin Maa ja taivas kiinnostaa, koska afrikkalaisia ääniä ei tule luettua tarpeeksi ja Gyasin edellinen Matkalla kotiin oli oikein hyvä.
Nazanine Hozarin Aria on suuri kertomus Iranista. Kiinnostaa heti, Iran on mielenkiintoinen maa ja olen lukenut hyvin vähän mitään iranilaista. Naisnäkökulmaa Iranin vallankumouksen ruohonjuuritasolle? Kyllä kiitos!
Jessie Burtonin Tunnustus kuulostaa lupaavalta. Nukkekaappi jäi lukematta, pitäisi varmaan.
Julian Fellowesin Snobit kuvaa englantilaisen yläluokan inhottavuuksia. Mainio aihe, joten vilkaistaan.
Robert Galbraithin eli J. K. Rowlingin dekkarisarjan seuraava osa Levoton veri pistetään tilaukseen vaimolle; minulta on vielä edellinen osa Valkoinen kuolema lukematta jostain syystä. Täytyy paikata tilanne, kirja löytyy onneksi omasta hyllystä.
Lucy Foleyn Jahti, Elizabeth Kayn Seitsemän valhetta, Sam Lloydin Muistometsä ja Adrian McKintyn Ketju ovat trillerikiintiötä. En ehkä lue näistä kaikkia, vaimo varmaan lukee nämä ensin ja minä voin sitten jättää huonoimmat lukematta.
Juhana Torkin Plutarkhos pitänee vilkaista, Torkin edellinen klassikkokäännös Senecan Elämän lyhyydestä oli sen verran hyvä.
Katsotaan-osastolle menee Terhi Kokkosen Rajamaa, jossa on jotain lupaavaa. David Grossmanin Kun Nina sai tietää voi olla hyvä, ainakin Hevonen meni baariin oli.
Jake Spicerin Tämä kirja opettaa sinut piirtämään värikynillä napataan piirtämisestä innostuneita lapsia varten, samoin Nelli Orellin Luova kirjani.
Kauko Tykkyläisen Retkelle sudenkorentojen maailmaan vaikuttaa kiinnostavalta luontovalokuva- ja tietokirjalta.
Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatu ja Patu, kovaa menoa kiskoilla ostetaan, koska meillä on kaikki muutkin Tatu ja Patu -kirjat.
Magdalena Hain Neiti Kymene ihmeellinen talo, Siri Kolun Villitalon valitsemat, Arttu Unkarin Isämies ja räjähtävä kakka, Andy Griffithsin Maailman paras puumaja, 39 kerrosta ja Jari Peltolan Anton ja kadonneet koirat, Maurene Goon Tämä biisi on sinulle (ehkä, ikäsuositus 14+ tarkoittaa, että pitää ensin tsekata itse) laitetaan varaukseen 10-vuotiasta tytärtä varten.
Philip Pullmanin Ruusunmetsästäjät eli jatko-osa Vedenpaisumukselle menee omaan käyttöön, saattaa tosin kelvata muillekin. Lapset tykkäsivät Kultainen kompassi -tv-sarjasta kovasti, 13-vuotias poika on lukenut kirjatkin, tyttärellä on vasta ensimmäinen kirja menossa.
Jenny Jägerfeldin Mun huikea elämä menee minulle ja tyttärelle, Jägerfeldin Comedy Queen oli huikean hyvä molempien mielestä, joten tämkin toiminee suurella varmuudella.
Tomi Adeyemin Koston ja kunnian lapset menee pojalle luettavaksi ja minullekin myös, mutta minun pitäisi saada aikaiseksi lukea edellinen osa Veren ja luun lapset ensin. Anne-Maija Aallon Korento kelvannee molemmille, samoin Mila Teräksen Amiraali ja Veera Salmen Kaunis ilman kuolla.
Siltala syksy 2020
Siltalan syksy on ilahduttavasti PDF ilman Issuuta.
Kari Hotakainen ei kuulu suosikkeihin, mutta Tarinaa kehutaan pöyristyttävän, räävittömän hauskaksi ja salakavalasti liikuttavaksi, joten pitänee tsekata.
Jaakko Yli-Juonikkaan Mitä uudet Galgalim-silmäni näkivätkään on aivan pakollista luettavaa, koska Neljä ratsastajaa -sarjaa on luettu tähänkin asti. Luvassa on todennäköisesti taas jotain melko käsittämätöntä.
David Foster Wallacen Päättymätön riemu on kiinnostanut jo pitkään, englanninkielinen Infinite Jest oli aikoinaan hyllyssä, mutta pelotti liikaa. Nyt kiitos Tero Valkosen (ja Kari Hotakaisen!) tarjolla on suomennos. Tämän ostanen omaksi, koska kirjassa on noin 1300 sivua, enkä halua ottaa stressiä siitä, että tämän ehtii kuukaudessa lukea…
Vappu Kaarenojan ja Aurora Rämön Tytöt – Suomalaisen tasa-arvon perusteet kuulostaa mielenkiintoiselta ja ajankohtaiselta.
Janne Haikarin, Marko Hakasen, Anu Lahtisen ja Alex Snellmanin toimittama Aatelin historia Suomessa voi olla kuivakin, mutta otetaan tutkailtavaksi.
Elisabeth Åsbrinkin edellinen teos 1947 oli oikein hyvä, joten uusi Made in Sweden menee lukulistalle. Ruotsalaisuus on kuitenkin ihan kiinnostava aihe.
Like kesä ja syksy 2020
Liken kuvasto on Issuussa, eikä valitettavasti irtoa ladattavaksi. 🤨 Katalogi on vähän tylsä. Marko Annalan Paasto oli hyvä, mutta Kuution taidan ohittaa.
Ulla Lenzen Josef Kleinin kolme elämää on kiinnostava kirja vakoilusta, suurvalloista ja antisemitismistä Amerikassa, sukuhistoriaa ja agenttijännäriä.
Jenny Jägerfeldin ja Mats Strandbergin Frankenstein terapiassa voi olla ihan hölmö, mutta Jägerfeldin nimi kantaa nyt sen verran, että on pakko katsoa, mitä tämä on syönyt.
Carmen Molan Verimorsian voi olla turhan raaka tapaus, mutta menee nyt trilleripinoon tarkastettavaksi. Onpahan espanjalainen, liikaa ei tule espanjalaista kirjallisuuttakaan luettua. Helen Monks Takharin Kaikki mitä halusit on kuulemma ”nautittavan myrkyllinen” psykologinen trilleri, joten katsastetaan.
Katja Törmäsen Maan tytär on rautakautiseen Pohjolaan sijoittuva fantasiaromaani, voi olla hyvä, voi olla että ei, mutta katsotaan.
Alastair Reynoldsia en ole kauheasti viime aikoina lukenut vaikka aikoinaan fanitin kovastikin; Luiden hiljaisuuden edeltäjistä Varjokapteeni taitaa olla lukematta, joten mietitään, lukisiko sen ensin. Kostaja oli kyllä hyvä.
Muut rokkikirjat Liken kuvastosta ohitan helposti, mutta Nick Caveen on joskus ollut sen verran lämmin suhde, että Stranger than Kindness pitänee vähintäänkin katsastaa.
Sarjakuvista en yleensä välitä lainkaan, mutta Jason Lutesin Berliini 3: Kuohuva kaupunki pitänee lukea, aikaisemmat osat noukin joskus sattumalta kirjastosta luettavaksi.