Diabetestutkimuksen tiedotteessa oli tällainen saksalainen resepti, joka vetosi välittömästi. Olen tehnyt tätä nyt muutaman kerran vähän vaihtelevalla menestyksellä, yhden kerran onnistuminen oli lähes täydellinen, mutta se lätty meni valitettavasti vaimolle ja oma pannarini epäonnistui sillä kertaa. Pitää vielä harjoitella ja hankkia ohukaispannu, sillä meillä on vain hyvin korkeareunainen kasari, jolla pannukakun kääntäminen on vähän turhan hankala temppu.
- 5 dl piimää
- 4 rkl vettä
- 1 tl sokeria
- 0,5 tl suolaa
- 200 g (noin 3-3,5 dl) vehnäjauhoja
- 4 vatkattua munaa
- 4 omenaa
- 4,5 tl öljyä
Sekoita jauhot, piimä, vesi, sokeri ja suola. Anna asettua ainakin 20 minuuttia. Lisää munat ja sekoita hyvin. Kuori ja viipaloi omenat. Kuumenna öljy pannussa ja laita taikinaa pannuun. Ohje sanoo ”2 pientä kauhallista”, mitä en ymmärrä, koska siitä tulee ihmeellinen pikkulätty ja kuvassakin on kuitenkin lautasen kokoinen pannukakku (ehkä lautanen on pieni, mutta silloin pannukakun päälle ladotut omenat ovat noin luumun kokoisia).
Kippaa siis kunnolla taikinaa pannuun. Sanoisin, että noilla mitoilla tulee nelisen pannukakkua, itse olen ainakin tehnyt onnistuneesti yhtä neljäosalla ja kahta puolikkaalla. Omenat ladotaan välittömästi päälle, koko kakun saa peittää omenasiivuilla. Pienennä lämpöä.
Kun pannukakku osoittaa kiinteytymisen merkkejä, se siirretään lautaselle ja kipataan pannuun takaisin paistettu puoli ylöspäin. Paistellaan, kunnes on valmis. Ei kestä kauaa.
Tarjoillaan välittömästi sokerin ja kanelin kanssa, pannukakku menee tylsäksi jäähtyessään. Siksi tämä on vähintäänkin epäkäytännöllistä laitettavaa, mutta ilmeisesti 50-asteisessa uunissa pannukakut pysyvät hyvinä tarjoiluun asti. Tiedäpä tuota, ehkä kokeilen.
On hyvää asiallisen omenasiiderin kanssa.