Nooa tunnistaa jo Teletapit, useimmat Puuha-Peten hahmot ja Maisan hahmot. Mitäköhän tästä pitäisi ajatella? Sen ainakin tiedän, että sisäsiisti ajatus siitä, että suojelisimme lastamme television turmelevalta vaikutukselta oli ensimmäisten käytännössä ulos lentäneiden kasvatusperiaatteiden joukossa. Eikä se televisio piru ole, varsinkaan Nooan nykyisellä keskittymiskyvyllä: ei Nooa jaksa katsoa telkkaria kuin joitakin minuutteja, ehkä viisi minuuttia maksimissaan.
Yllämainitut sarjat ovat vieläpä varsin harmittomia. Maisa varsinkin miellyttää karkkiväreissään. Puuha-Petessä on ehkä vähän turhan luutuneita sukupuolirooleja, varsinkin ensimmäisessä paketissa Anni on tylsä sihteerikkö. Toisessa paketissa Annikin tekee jo rakennustöitä siinä missä Petekin, edistystä!
Nooa on mainio tyyppi. Olen saanut leikkipuistoseuraa samaa puistoa aamuisin asuttavista perhepäivähoitajista, ja vaikka Nooa ei muiden lasten kanssa vielä leikikään, niin puiston Johannasta on tullut Nooalle jo tärkeä leikkikaveri. Liukumäessäkin joskus valikoidaan, että isi ei kelpaa ollenkaan ottamaan vastaan, vaan Johannan pitää olla koppaamassa. Johanna on myös suosikkikaveri kukkuu- eli tittii-leikkiin (Nooa lymyilee kiipeilytelineen alla, sanoo tittii ja hihittää).