Euroviisuissa kävi minun nähdäkseni hyvin. Oikea kappale voitti, ja itse tapahtuma oli komea kuin mikä. Noin yleensä ottaen Euroviisut olivat paremmat kuin koskaan: show oli hieno ja esityksissä riitti vaihtelua ja laadukkaita esityksiä enemmän kuin yleensä. Lordi taisi potkaista liikkeelle jotain hyvää, kun kisoissa nähtiin noinkin paljon erityyppisiä esityksiä.
Itä-Euroopan jyräystähän tämä oli, mutta en murehtisi mokomaa. Paras kappale – jossain mielessä ainakin – voittaa, naapuriavusta viis. Nytkin Serbia keräsi ääniä pitkin Balkania, mutta parhaat pisteet menivät nimenomaan Serbialle, jolla oli paras kappale Balkanin maista. Kyllä länsieurooppalainenkin maa voisi voittaa, riittävän hyvällä biisillä – sehän nähtiin viime vuonna, perinteisestihän Suomi ei ole juuri klikkipisteitä saanut.
Sitä paitsi, Länsi-Euroopassa voitaisiin käyttää Itä-Euroopan strategiaa! Iso-Britannia voisi hajota Englanniksi, Skotlanniksi, Walesiksi ja Pohjois-Irlanniksi. Belgia jakautuu näppärästi kahtia, Espanjasta voisi irroittaa Baskimaan ja niin edelleen. Noh, sen vastapainoksi Bosnia-Herzegovina varmasti jakautuisi Bosniaksi ja Herzegovinaksi ja jostain Kaukasukselta kaivettaisiin muutama uusi jäsenvaltio EBU:un, mutta mikäs siinä.
Erinomaista viihdettä viisut kuitenkin olivat (Joulupukkia lukuunottamatta, tsiisus miten noloa!). Pidin erityisesti niistä postikorttivideoista, ne olivat ehdottomasti parhaita koskaan: kuvaavia, inhimillisiä, lämpimiä ja hauskoja.