Nooasta on tullut varsinainen yhden tempun poni. Nyt kun poika on oppinut nousemaan seisomaan tukea vasten, mikään muu ei kiinnosta. Siispä harjoittelemme seisomaan nousemista sohvaa vasten, sohvapöytää (ja tietokonetta) vasten, telkkaria vasten, seinää vasten, äidin ja isän jalkoja vasten, vessanpyttyä vasten ja niin edelleen. Mitä kävi sille, että ollaan vaan ja leikitään leluilla lattialla?