Ensialkuun: pahoitteluni kaikille vielä gradunsa parissa tuskaileville. Hehkutusta on luvassa.
Laitoksen toimistosihteeri ilmoitti sähköpostilla, että gradun lausunto on tulossa. Saan valittaa, mutta jos en valita ja ilmoitan asiasta, merkintä ja opintoviikot napsahtavat tilille saman tien eikä kahden viikon valitusajan päästä. Arvosanaksi olisi tulossa eximia.
Juu ei. En valita, ei syytä huoleen. Eximia oli arvosana, joka siinti kaukana haaveissa, tyyliin ”olisihan se tosi hienoa, jos vaikka eximian saisi, mutta ei kai sitä nyt oikeasti voi saada”. Magnaan olisin ollut tyytyväinen, cumu olisi jo ollut vähän pettymys. Mutta vallan eximia! Näin retrospektiivisesti on tietysti helppoa todeta että joo, onhan se hyvä työ.
Vaikka olihan tämä ennustettavissa: Johanna ainakin arvioi eximiaa jo aluksi. Otin nimittäin työni rakenteelle malliksi toisesta eximian työstä sisällysluettelon, aihepiiri kun oli samantyyppinen. Lopulta oman työni rakenne ei ihan vertailukappaletta vastannut, mutta mallin ottaminen kannatti selvästi. Siinä siis vinkki hyvää arvosanaa metsästäville…
Valitettavasti tämän huippuluokan työ painos oli tosiaan se kuusi ja mennyt tyystin, mutta ilmoittelen sitten kun PDF-versio on verkossa ladattavissa, saatte sitten lukea ja ihmetellä.
Nyt vaan sitten pohtimaan, olisiko jatko-opiskelu hauskaa, kyllähän tuollaisella arvosanalla voisi jo jatko-opintomahdollisuuksia aueta.
Onomatopoeettinen kommentointi: Wau. Wau. *kihisevää ääntä oman gradun litterointien ääreltä*
Onnea! Eximiaan harva yltää. Tarpeen se kyllä varmaan on, jos opiskeluita vielä meinaa jatkaa.
Pikaisella ensisilmäyksellä minä jopa ymmärsin jotakin kirjallisesta tuotoksestasi, XML:ää käytetään ihan oikeasti tiedon välityksessä. Onnittelut loistavan tutkielman tekemisestä. Eximiasi on ansaittu.