Eilen taloutemme soittolistalle lävähti kaksi uutta ja odotettua julkaisua. Morrisseyn Ringleader of the Tormenters sännättiin ostamaan kaupasta julkaisupäivänä, Placebon Medsiä jaksettiin sen sijaan odotella Play-tilauksen verran (ja odotella saatiinkin, kesti kaksi viikkoa ennen kuin tuo tuli – ja tietysti heti seuraavana päivänä kun olin ilmoittanut Playlle, että tilausta ei ole tullut).
Kummatkin ovat kyllä varmasti hyviä levyjä. Morrisseyn levyllä on kenties hieman vähemmän ilmeiset hitit kuin edeltäjällä, mutta kokonaisuus on tasapainoisempi. You Have Killed Me on se ilmeisin loistobiisi. Sinkun kansi (toisen version) on muuten loistava: Morrissey lojumassa kiskoilla katselemassa kelloonsa. Hurmaavaa. Levy on kyllä muutenkin tosi hyvä, kaikin puolin. Kyllä se Morrissey vaan osaa, ja taitavat ovat muusikot taustallakin.
Placebo taas… no, kyseessä ei ole Placebon paras levy, luulisin, eikä mukana ole Every You Every Men tai Nancy Boyn tasoisia biisejä, mutta kokonaisuus on sittenkin aika hyvä. Perusturvallista Placeboa, mikä tietysti kuulostaa aika tylsältä, mutta kyllä minulle uusi Placebo-matsku kelpaa, vaikka se ei rajoja rikkoisikaan. Placeboon tutustumista ei kuitenkaan kannata aloittaa tästä uusimmasta, Without You I’m Nothing on esimerkiksi parempi valinta.
Muista uutisista todettakoon, että Johanna kävelee jo! Ensiaskeleet nähtiin eilen ja nyt liikkuminen alkaa jo olla lähestulkoon vauhdikasta. Luottamus on vakaa, että kepit hylätään jo ennen kuin ne täytyy viimeistään palauttaa.