Crash – Parhaan elokuvan Oscar ja ziljoona muuta palkintoa, mutta onko se hyvä? No on, vaikka loppuukin vähän vaisusti. Tarina kuitenkin imaisi mukaansa varsin tehokkaasti, vaikka alkuun olikin aika sekava. Narut vedettiin yhteen ihan hyvin. Rotuteema tietysti helpottaa Oscarin voittamista, kun kyseessä on Vakavasti Otettava Elokuva.
Linnunradan käsikirja liftareille – Toteutus oli vakuuttava, Marvin söötti ja niin päin pois, mutta eipä se nyt niin mahdottoman hauska sitten kuitenkaan ollut. Käännöksenä kirjasta ihan ok, mutta taitaa kirjan huumori kuitenkin sen verran kirjallista olla, ettei se käänny elokuvaksi erityisen hyvin, vaikka itse Douglas Adams mukana olikin. Ihan ok, ei enempää.
Doom – Toiminta ok, mutta käsikirjoitus ja juoni todella huonot jopa tyhmäksi toimintaleffaksi. Liikaa selittelyä ihan käsittämättömällä mielikuvitustieteellä, se tappaa elokuvan kuin elokuvan. Geneettinen mutaatio, joka vetää elävän ihmisen solurakenteen hetkessä uusiksi ja lopputulos riippuu siitä, onko ihminen sisimmässään hyvä vai paha? Jepjep. Ehkä olen liian tosikko tällaisille. Lopun FPS-kohtaus oli kuitenkin vekkuli.
Wallace ja Gromit: Kanin kirous – Hulvattoman hauska, ehdottomasti tämän nelikon paras elokuva. Loistavia vitsejä, osa sen verran kaksimielisiä, että menee lapsilta (onneksi) tyystin ohi. Animaatio oli luonnollisesti huippuluokkaa. Söötit pikku jänikset ovat varma juttu, kukapa niistä nyt voisi olla pitämättä. Ehdottomasti katsomisen arvoinen tapaus.