Kyllä se siitä, gradu nimittäin. Olen viime aikoina työstänyt gradun puutteita aika lailla, kiitos gradun ohjaajan patistelun. Taas se nähdään, kuinka deadline tekee ihmeitä – lupaus toimittaa työ luettavaksi tammikuun aikana on saanut tarttumaan toimeen. En vain pysty toimimaan yhtä hyvin ilman deadlinea.
Lehtijuttuja kirjoitellessa on tottunut ajattelemaan töitään merkkimäärän mukaan. Gradu hipoo sadantuhannen merkin rajaa, eli lehtijuttuna se olisi vain 25 sivua. Gradunsivulle mahtuu kuitenkin paljon vähemmän merkkejä, eli työ on sellaiset 60 sivua pitkä. Ihan kelpo pituus, siis.
Pahin on tällä muokkauskierroksella vielä jäljellä. Toisten tutkimuksen referoiminen on suhteellisen helppoa, osaan ykköslähteeni eli The Overlap Problem in Content-Oriented XML Retrieval Evaluation -artikkelin suunnilleen ulkoa, mutta sitten kun pitäisi omia johtopäätöksiä kehitellä ja ennen kaikkea perustella, törmätään tiettyihin vaikeuksiin. Noh, eiköhän tässä nyt jotakin saa aikaiseksi. Sittenpähän saa taas palautetta ja työn valmistuminen on taas hiukan lähempänä.
Kyllä, olen aivan samaa mieltä deadlinesta. Sen olemassaolo auttaa, vaikka takaraja olisi vähän kauempanakin.