Viikonloppuna nautittiin kulttuuria runsain määrin. Lauantain ohjelmassa oli Tiina Lymin tähdittämä Kaasuvalo kaupunginteatterilla. Kaasulamppujen aikaan sijoittuva psykologinen jännitysnäytelmä oli kieltämättä varsin jännää nähtävää. Äänitehosteilla ja valoilla kikkailu toimi, samoin oivalliset pääosat. Erityisesti Tiina Lymi ja Heikki Kinnunen olivat erinomaisia. Kannattaa katsoa, ehdottomasti.
Sunnuntaina katseltiin Rita Hayworth – Avain pakoon, eli The Shawshank Redemption, tuo IMDB:n listojen ykkösnimi (tosin tällä hetkellä on Kummisedän perässä kakkosena). Mikäs siinä, olihan se hyvä. Aika definitiivinen vankilatarina, jopa, siinähän ne kaikki vankilaleffan tärkeimmät elementit olivat. Mitä muuta tarvitsee? Ehdottomasti suositeltava tapaus, viihdytti tasaisen varmasti koko pitkän kestonsa.
Minäkin pidin Shawshank Redemptionista – vielä toisella katsomallakin, eikä minulla ollut edes aavistusta, että se on IMDB:n listoilla niin korkealla. Minusta on suorastaan käsittämätöntä, että jostian, mihin Stephen King on joskus koskenut, on saatu muokattua hyvä filmatisointi.
Elokuvan suomennos on muuten aivan käsittämättömän huono. Se ei kerro mitään keskeistä elokuvan sisällöstä, mutta onnistuu silti tavallaan spoilaamaan sen. Lopputuloksena elokuvan lopussa tekee mieli sanoa syvällä kurkkuäänellä, että ”höh”. (Siis nimen suomennokselle.)
Kaasuvalo menee Tampereen Teatterissa, Tampereella ei ole kaupungin teatteria. Kaasuvalosta muuten samaa mieltä, loistaa, kannattaa katsoa! 🙂