Suunnitelmat kokivatkin pienoisen muutoksen. Verhojen ompeleminen voitti sunnuntaisen elokuvissakäynnin (tuli muuten hienot verhot), ja lauantain elokuvaksi vaihtui Liikkuva linna.
Vaan sepä olikin hieno elokuva! Steampunk eli höyrykoneisiin ja viktoriaaniseen Englantiin perustuva vaihtoehtohistoria on aina yhtä hauska genre – ilolla katselin taivaita halkovia valtavia sotakoneita, jotka liikkuivat läpsyttämällä siipiä. Heh. Genre tuntuu olevan Miyazakille rakas, sillä höyrytekniikkaa esiintyy useissa Miyazakin elokuvissa.
Liikkuva linna veti toden teolla puoleensa. Sotaa käsitellyt aihepiiri sopii tähän päivään, ja elokuvan tarina oli muutenkin kiehtova. On hauskaa, miten elokuvassa ei ollut yksiselitteisesti pahoja ja hyviä, vaan monet pahoilta vaikuttaneet tahot ajoivat vain omia tarkoitusperiään kyseenalaisin keinoin. Kukaan ei ollut paha ihan silkkaa pahuuttaan.
Huumoria riitti, todella humoristisia hahmoja oli valtaisa määrä. Myös vakavampia ja tunteisiin vetoaviakin hetkiä oli, sopivassa suhteessa. Viihdyin elokuvan parissa todella mainiosti koko sen pari tuntia, mitä elokuva kesti. Perinteisen lopputekstibiisin soidessa oli ikävä jättää elokuvan maailma taakse.
Onneksi Tampereella pyöri elokuvasta dubbaamaton versio, edellinen Miyazaki-elokuva jäi katsomatta dubbauksen vuoksi. Tokihan dubbaus on lapsiperheille hyvä juttu, mutta kun tämäkään ei varsinaisesti lastenelokuva ole. Finnkinolla on suhtkoht hyvä seitsemän vuoden ikäraja, mutta on hyvä huomata, että elokuvassa on aika raskaita sotaisia kohtauksia.
Joo, tuli myös eilen nähtyä Liikkuva Linna. Olihan se mainio ja kuten sanoit, maailma mielenkiintoinen ja tarina piti mukanaan. Ehkä eniten häiritsi kuitenkin Miyazakin jatkuva tapa uudelleenkäyttää vanhoja elementtejä tarinoistaan. Ts. Tässäkin oli paljon viitteitä vanhoista leffoista ja samankaltaisuuksiakin. Toisaalta, tarina jätti mukavasti auki hieman enemmän asioita, esim. Miten se Sophien kirous sitten oikeasti rikkoutuikaan jne.