Suomalaiset musiikintekijät ovat innostuneet joukkohysteriaan ja sankkaan idiotismiin. Näin kuluttajan asemassa tyydyn toteamaan, että saatana, minuahan ette rikollista! Tässä on nyt boikotin paikka. Ei tekijänoikeuslakeja kiristämällä piratismia estetä, kaikki se on kotimaisia kuluttajia vastaan suunnattu.
Miksi minun, jonkun 500 cd:tä omilla rahoillani ostaneen ahkeran musiikinkuluttajan tulisi hyväksyä se, että oikeuksiani nauttia musiikista rajataan laeilla, joiden ainoa tarkoitus on kasvattaa levy-yhtiöiden oikeuksia hallita kuluttajia? En myöskään hyväksy sitä, että huolestuneiden kansalaisten yrityksiä vaikuttaa kansaa edustaviin kansanedustajiin leimataan spämmiksi, terrorismiksi tai muuten vain epäilyttäväksi kampanjoinniksi. Kyllä siinä on kuulkaa ihan oikea huoli ja kiinnostus asioiden hoidosta takana.
Mertenin Lyhyt hiljainen hetki suomalaisen musiikkiteollisuuden edesmenon johdosta on kerrassaan hyvä kirjoitus aiheesta. Muusikon ylpeys ja ennakkoluulo on samoin hyvin sanottu.
Omalla kohdallani boikotti koskettaa seuraavia artisteja:
CMX. Hyllystä löytyy bändin koko tähänastinen tuotanto, olen käynyt useilla keikoilla ja ostanut paitoja. Jatkossa en osta, enkä käy keikoilla. Päivitys: CMX:n kysymyspalstalla Yrjänä väittää, että nimi on listassa väärin perustein (nimi on luvattu listaan JOS vetoomus on hyvä, listattu näyttämättä koko adressia). Uskotaan. Ei siis aihetta boikottiin tälläkään kohdalla. Päivitys: CMX on kääntänyt kelkkansa ja itse asiassa kannattaakin tekijänoikeuslakia. Ups.
M.A. Numminen. Omistan joitakin levyjä, olen käynyt joskus keikalla. Ei enää.
Tuomari Nurmio. Aloin juuri kiinnostua, mutta pärjään näköjään ilmankin.
PMMP. Tarkoitus oli mennä keikalle marraskuussa; se täytynee pistää harkintaan. Päivitys: lähetin PMMP:n Paulalle sähköpostitse tiedustelua aiheesta (kuten CMX:lle ja Maija Vilkkumaalle), ja sain nopean vastauksen, jossa Paula kertoi näkemyksistään. Vastaus oli sen verran järkevän kuuloista tekstiä, että PMMP:n kohdalla boikottia voidaan vielä harkita. Bändi on kuulemma erityisesti vaatinut, ettei heidän seuraavalla levyllään ole kopiosuojausta.
Maija Vilkkumaa. Yksi levy jäi jo kaupan hyllylle ”CD-levynä”, mutta jatkossa ei näemmä tarvitse miettiä sen enempää: ei osteta.
Levy-yhtiöiden kanssa tilanne on astetta mutkikkaampi, mutta täytyypä jatkossa tuumia pari kertaa, ennenkuin sijoittaa rahojaan EMIn, Universalin, Spinefarmin, Playgroundin ja SonyBMG:n julkaisemiin levyihin.
Lista on omalta kohdaltani aika lyhyt, koska en kuuntele valtavasti kotimaista musiikkia. Tämä tietysti vähentää mielenkiintoa tukea kotimaisia taiteilijoita entisestään. Kaikki kunnia kuitenkin pienjulkaisijoille, jotka ovat yhä ahkeran musiikinkuluttajan ystäviä.
Koska – kopiosuojauksista huolimatta – kaikki musiikki löytyy kuitenkin verkosta ennenpitkää, saatan jopa silkkaa ilkeyttäni hankkia kiinnostavimmat levyt netistä, maksamatta artistille penniäkään, sen sijaan, että ostaisin levyn kuten aikaisemmin. Tätäkö julistuksella haluttiin?
Seuraavaksi voisin puhua siitä, kuinka elokuvissa ja DVD-levyillä näytetään piratismi on rikos -syyllistämistä ihmisille, jotka ovat maksaneet kalliin lipun tai vuokranneet DVD:n täysin legitiimisti, mutta annetaanpa sen nyt olla.
Onko joku jo ehtinyt pystyttää online petition sivun, jossa joukolla julistetaan levyostojen vähenevän? Jos sellaiseen listaan saisi tämän spammiterroristi-porukan nimet, ehkä se ylittäisi uutiskynnyksen?
Siinäpä miettisivät syitä ja seurauksia.
Minä olen heti mukana, kun joku pistää linkin esille.
Tälläisellä kostollako sitten asiat ratkaistaan?
Totta kai omat oikeudet ovat luonnollisestikkin aina etusijalla kaikessa, mutta melko hurjalta julistuksesi kuullostaa. Keikkaboikotti ja kaikkea. Pakko tunnustaa että,olisin kyllä odottanut hieman erillaista tekstiä sinulta muiden kirjoitustesi valossa.
Ei kostolla, vaan kulutuskäyttäytymisen muutoksella. Kyllähän lakia yritettiin saada paremmaksi, mutta mitä se auttoi?
Onhan se tietysti niin, että levy-yhtiöillä on oikeus julkaista sellaisia levyjä kuin haluavat. Minulla ei ole muuta mahdollisuutta vaikuttaa asiaan, kuin olla ostamatta tuotteita, joita en halua tukea.
Se, että en käy vetoomuksia allekirjoittaneiden artistien keikoilla, on asia erikseen. Kieltämättä juuri keikoilla käyminen olisi mahdollisuus tukea itseään artistia ilman levy-yhtiön puuttumista asiaan, mutta jotenkin se, että artistit allekirjoittavat kaikenmaailman vetoomuksia, jotka tähtäävät kuluttajien oikeuksien polkemiseen pistää vaan vihaksi.
Onhan tämä nyt vähän sivuseikkakin uuden tekijänoikeuslain käsittelyssä (koko laki on aivan liian keskittynyt kaikkeen muuhun paitsi tavallisten kansalaisten näkökulmaan), mutta kun on toisaalta pessimistinä niin helppo nähdä, mihin asia voi ajan myötä johtaa – levy-yhtiöiden kivoista sanoista huolimatta – niin vähemmästäkin tulee halu tehdä jotain – ja asiaanliittyvien tahojen boikotointi on kieltämättä se helpoin lähestymistapa.
Kuulemme tietysti mielellämme myös muita ehdotuksia.
Luuletko tosiaan, että artistien mielessä oli juuri sinun oikeuksien polkeminen? Epätoivoinen teko koko vetoomus oli alunperinkin. Enkä tosiaankaan usko, että se ketään auttaa. Varsinkin kuin näyttää pahasti siltä, että nekin jotka ennen levyjä tukimielessä ostivat näyttävät vajonneen jonnekkin omien ”periaatteidensa” suohon. Mutta ymmärrän kyllä hyvin miksi artistit moiseen ryhtyivät. Olisin voinut ryhtyä itsekkin jos oma leipä olisi ollut asiassa kiinni. Hommaan ryhdyttiin pitkälti pelon takia, eikä ahneuden tai halun kontroida tavallista kuluttajaa.
Eihän se laki ketään auta. Varmaan vielä pahentaa artistien huonoa asemaa entisestään, kun suurin osa tuohon boikottiin ryhtyneistä hommaa silti nuo ostamatta jääneet levyt. Ilmaiseksi netistä tietysti. Ehkä sinä tai minä emme tee niin (paitsi, sinähän saatat), mutta enemmistö tekee varmasti. Toisaalta eihän tuo taida edes koskea suurinotaosaa tavallisista musiikin kuuntelioista, jotka hommaavat edelleen levynsä netistä ilmaiseksi. Vaikea sanoa mitään numeroita, mutta taitaa olla jo enemmistö ihmisistä. Tai ainakin pian on. Aivan kuten ala-aste ikäinen sukulaispoika sanoi:”Ihan tyhmää ostaa pelejä kaupasta, kun ne saa ilmaseksi netistä”. Tietty kyllähän nuokin sillon tällön levyjä ostavat, mutta silti 90% kaikesta kuunnellusta musiikista taitaa tulla netistä.
Mitä tässä sitten pitäisi tehdä. No en itsekkään tiedä vielä. Mutta itse en ainakaan vajoaa turhaan syyllistämiseen. Boikotti on tapa koittaa vaikuttaa asioihin, mutta siinä olisi sitten parasta pysyä. Eikä sitten hommata levyjä netistä, jonka uskoakseni suurinosa tekee ihan varmasti. Jos ei ihan heti, niin parin kuukauden päästä, kun on vähän päästelty höyryjä pois. Tavallinen kuluttajakin osaa olla uskomattoman ahne ja välinpitämätön. Kyseessä ei ole pelkkä levy-yhtiöiden tai artistien ominaisuus.
En pidäkään tässä yhteydessä artisteja pahoina, korkeintaan tietämättöminä ja epätoivoisina. Kyllä se paha tahto keskittyy nimenomaan levy-yhtiöihin, jotka yrittävät taistella vanhan, huonoksi osoittautuneen toimintamallinsa puolesta.
On ikävää, että artistit jäävät tässä välikäteen. Vaan minkäs teet? Uskon edelleen, että boikotointi on paras vaikutuskeino asiassa.
Mitä musiikin hakemiseen netistä tulee, niin syyttävä sormi kääntyy kyllä taaskin levy-yhtiöihin. Tottahan toki nuoriso varsinkin on tottunut hakemaan levyt ilmaiseksi netistä, ja sille on hyvin vaikea tehdä mitään (ja tässä kohtaa tuleekin kuvioihin se, että levy-yhtiöiden toiminnan olisi luultavasti muututtava radikaalisti).
Ongelma on enemmän siinä, että levy-yhtiöiden toiminta ajaa nekin harvat (en kuitenkaan usko, että ihan niin harvat kuin annat ymmärtää), jotka levyjä yhä haluavat ostaa hakemaan musiikkinsa netistä. Miksi ostaa rikkinäinen ”CD”, kun saman tuotteen saa parempana verkosta? Olisihan se kiva saada se levykin, mutta viallisesta tuotteesta ei ole kiva maksaa.
Ylipäätään en pidä levyjen lataamista verkosta mitenkään täysin huonona asiana artistien kannalta. Levy-yhtiöille varmasti, artistillekin jossain määrin, mutta ei niin paljon. Kaikki eivät olisi kuitenkaan ostaneet levyjä mutta se, että nekin ihmiset sitä musiikkia kuulevat, ei voi olla artistin kannalta kuin hyvä asia. Mitä useampi ihminen musiikkia kuulee, sitä useampi on potentiaalinen ostaja ja keikoilla kävijä.
Ymmärrystä siis sinänsä riittää artisteille, huomattavasti enemmän ainakin kuin levy-yhtiöille ja lainsäätäjille. Tämä boikotointi nyt on tällainen tunteenpurkaus, johon yhdistyy aika moni asia – aina yleisistä yhteiskunnallisista suuntauksista kohti rajoittuneempaa ja säädellympää yhteiskuntaa, jota en pidä erityisen viehättävänä tulevaisuudenkuvana.
Varmaa on joka tapauksessa se, että kopiosuojattuja CD-levyjä en osta, en ole ostanut tähänkään mennessä (paitsi yhden, enkä sitäkään täysihintaisena). Vetoomuksen allekirjoittaneille artisteille jaksan olla vihainen vähän aikaa, mutta ehkäpä se siitä. Voi hyvinkin olla, että ostan jatkossa vähemmän levyjä, varsinkin jos erilaiset kopiosuojausjärjestelyt yleistyvät.
Kun kerran tekijänoikeusasia sai nettikansassa näinkin laajan huomion, en voi käsittää miksi kukaan ei haluaisi kuunnella. Päinvastoin, nyt kun ihmiset viimein puhuvat, heitä syyllistetään ja leimataan valehtelijoiksi.
Boikotti on selkeä viesti. Jos musiikin tuottajia ei kiinnosta kuluttajien mielipiteet, ei heillä ole asiaa kuluttajan kukkaroillekkaan.
pistetään tähän semmoinen a.w. yrjänää puolustava kommentti, että hän cmx:n kysy palstalla vastasi aihetta koskevaan kysymykseen, että oli luvannut allekirjoittaa adressin mikäli on tyytyväinen sen sisältöön, mutta ei kuulemma ole koskaan nähnyt koko adressia. eli voisi äkkiseltään päätellä että jossain on oltu hieman yli-innokkaita.
yrjänä sanoi samassa viestissä, että kyseiseen lakiehdotukseen sisältyy typeryyksiä joita hän ei voi musiikin tekijänä, eikä kuluttajana hyväksyä.
joten ehkä pieni synninpäästö olisi paikallaan 🙂
Niin, viimeisimmät tulkinnat laistahan olivat, että laillisesti ostetun CD-levyn kopiosuojauksen kierto MP3-tiedoston valmistamiseksi on rangaistavaa, mutta saman kappaleen noutaminen korvauksetta vertaisverkoista ainoastaan moitittavaa… kai tämä on sitten se, mihin lailla halutaan ihmisten käyttäytymistä ohjata – vähät kuluttajien oikeustajusta ja muusta logiikasta.
Saako tiedustella, että mikä siitä kopiosuojasta sitten tekee niin saatanallisen?
Itselläni ainakaan siitä ei ole ollut juuri mitään haittaa, levyt pyörivät normaalisti ihan missä soittimessa tahansa ja saapa niitä kopiosuojattujen levyjen biisejäkin ihan vaikkapa Windows Media Playerilla kopiotua autokokoelmalevyihinsä.
Missä siis ongelma?
Eipä sitä kopiosuojausta juuri CDEX:llä ajaessa huomaa, kieltämättä. Se kuitenkin haittaa, että en uskalla laittaa kopiosuojattua levyä PowerBookiin – olen kuullut liikaa juttuja levyistä, jotka eivät enää suostu tulemaan ulos. En tiedä, pitääkö paikkansa, mutta PowerBook on vähän liian kallis, että viitsisin testata.
Ongelma on lähinnä siinä, että kopiosuojattu levy teettää joka tapauksessa lisävaivaa. Levyyn ei voi luottaa: se voi toimia soittimessa X, mutta voi olla toimimattakin. En tiedä esimerkiksi, kuinka DVD-soittimemme noita lukee.
Toinen ongelma on ihan periaatteellinen: koska kopiosuojaus on kaikin puolin turha (kun sen kerran voi kiertää vahingossa), miksi sellaisia sitten pitää olla? Eihän sen kopiosuojauksen laittaminen levylle ilmaistakaan ole. Turhasta kiusasta ei huvittaisi maksaa.
Joten: 1) kopiosuojauksesta on haittaa (ei välttämättä käytännössä suurta harmia, mutta potentiaalia on), 2) kopiosuojauksesta ei ole mitään hyötyä, 3) kopiosuojaus edustaa ihan hiton ärsyttävää ”kuluttaja on rikollinen”-ajattelua.
Ainoa keino estää kopiosuojausten yleistyminen on olla ostamatta kopiosuojattuja levyjä ja valittaa levy-yhtiöille.
CMX:n heitto lain kannattamisesta taisi olla yhtä lopullinen kuin päätös keikkailun lopettamisesta. Viimeisin kommentti aiheeseen on tainnut olla kotisivujen Kysy-palstalla 11.10. seuraava: ”Nyt, ehdittyämme perehtyä asiaan hieman olemme hämmentyneitä. Läpimennyt laki sisältää typeryyksiä ja epäoikeudenmukaisuuksia, joita ei voi kannattaa. Ja se kopionsuojauspurkukielto on surkuhupaista. Alkometrit olutpulloihin!”