Hiukan nihkeänlaisesti on tullut blogattua viime aikoina, tai siltä ainakin tuntuu. Pitänee korjata tilannetta ja nostaa frekvenssiä jonkin verran, silläkin uhalla, että juttujen taso laskee – vaan ei väheksytä arkea, arjestakin on hauska lukea.
Olen syönyt viime aikoina vähänlaisesti leipää (niin, tätä se sitten tarkoittaa, kun bloggaa enemmän). Tänään korjasin tilannetta toden teolla: kaupassa oli niin tuoretta ja maukasta ruisleipää, että pistelin sitten puolet leivästä menemään kerralla. Sellaista se on, kun kehittää nälkää tarpeeksi.
Jugurtinkulutuksen kannalta on tapahtunut kaksi merkittävää uudistusta: tajusin, että S-Marketin seitsemän Ingmanin jugurttia kahdella eurolla -tarjoukseen kuuluvat myös Ingmanin rasvattomat jugurtit. Lisää valikoimaa, siis. Lähi-Sparista sen sijaan saa kymmenen Valion jugurttia kolmella eurolla, ei huono tarjous sekään, ja siellä valikoimaa vasta onkin. Kuten Johanna sanoi, jugurtti olisi kyllä listalla korkealla, jos pitäisi valita yksi ruoka, mitä ilman ei vain voisi elää.
Kaukajärvellä on hyvät ulkoiluolosuhteet. Haiharan kartanon ympäristön suojelualue on mitä miellyttävintä maastoa: metsää (tai ainakin metsäntapaista), järvenrantaa ja Annalan suunnalla porvarillisia omakotitaloja. Jee. Kiva lampikin löytyi.