Tarinamme alkaa noin kuukausi sitten. Tietoisena tulevasta muutosta tarinamme päähenkilö, olkoon nyt vaikka Herra X, päättää tilata nettiyhteyden tulevaan asuntoonsa. Asunnon omistaja, Suomen Asumisoikeus, on tehnyt sopimuksen Elisan kanssa; välittäjä myy edullisia Elisan laajakaistaliittymiä asunnossa asuville. Tällaisen liittymän päähenkilömmekin tilaa.
Jossain vaiheessa päähenkilöllemme selviää, että muuttoa on mahdollista aikaistaa viikolla. Koska päähenkilömme ei halua viettää viikkoa netittä, hän ottaa yhteyttä välittäjään aikaistaakseen laajakaistan asennusta. Tuloksena on kaksi soittopyyntöä Elisan asennukseen, joista kumpaankaan ei koskaan vastata.
Päähenkilömme vierailee Elisan toimistossa, jossa hän pitkällisen odotuksen jälkeen saa kutakuinkin nollatuloksen: päähenkilöstämme ei ole mitään tietoja Elisan tiedoissa. Asennuksen aikaistaminen ei olisi muutenkaan mahdollista.
Selvä. Päähenkilömme alistuu olemaan viikon netittä. Johan se luvattu nettiyhteyden alkamispäiväkin lähestyy. Päähenkilöämme huolestuttaa kuitenkin hieman se, ettei hän ole saanut minkäänlaista vahvistusta tilaukselleen. Ainoa lohdun tuike hämärässä on soitto Elisan tilauksenkäsittelijältä, joka tarkistaa päähenkilömme henkilötunnuksen, jota välittäjä ei älynnyt kysyä.
Vihdoin koittaa nettiyhteyden alkamispäivä. Päähenkilömme ei ole edelleenkään saanut mitään tietoa asiasta Elisalta, joten on helppoa päätellä, että nettiyhteyttä ei ole olemassa. Päähenkilömme yrittää tavoittaa Elisaa puhelimitse, mutta tämä on kiireinen neitokainen, eikä vastaa puhelimeen. Onpa yksi linjoista, nimenomaan päähenkilömme kaipaama internetasiakaspalvelu, suorastaan rikki.
Päähenkilömme ei tästä lannistu, vaan suuntaa kohti Elisan myymälää. Siellä odottaa taas iloinen 40 minuutin odotus, jonka jälkeen asiakaspalveluhenkilö on valmis palvelemaan päähenkilöämme. Asiakaspalveluhenkilö soittaa useita puheluita, joista jokainen tuo aiheen soittaa jollekin uudelle henkilölle. Lopulta päästään umpiperään: asiakaspalveluhenkilön pitäisi soittaa aikaisemmin häntä eteenpäin pompottaneelle henkilölle, mutta tämä on ilmeisesti lounastauolla.
Päähenkilömme pudotetaan kyydistä tässä vaiheessa. On kuitenkin ilmennyt, että asunnon edellisellä asukkaalla on edelleen voimassaoleva internetyhteys asunnossa, mistä johtuen päähenkilömme tilaus on singottu limboon, josta sitä ei ilmeisestikään kukaan pysty pelastamaan. Asiakaspalvelija lupaa kuitenkin selvittää asiaa ja soittaa. Päähenkilömme tekee virheen tässä kohdin, olettaessaan asiakaspalvelijan olevan tarmokas ja selvittävän asiaa jo saman päivän aikana; onhan internetyhteyden saamisella jo kiire. Näin ei kuitenkaan tapahdu.
Seuraavana päivänä päähenkilömme suuntaa jälleen jo niin tutuksi käyneeseen Elisan myymälään. Tällä kertaa jonotusaika on tunnin verran. Puoli tuntia jonotettuaan päähenkilömme huomaa asiakaspalvelijan tulevan töihin ja tarttuvan asiaan: paikalla olevien jonottajien palvelemisen sijasta asiakaspalvelija tarttuu omatoimisesti päähenkilömme asiaan ja tekee asioita selvittäviä puhelinsoittoja. Päähenkilömme on toiveikas.
Lopulta päähenkilömme vuoro koittaa ja hän pääsee tapaamaan asiakaspalvelijaa. Päähenkilömme on päättänyt olla tiukka ja järjestää itselleen internetyhteyden. Päähenkilömme tiukkuuden voittaa kuitenkin asiakaspalvelijan periksiantamaton mitääntietämättömyyden muuri. Asia on niin epäselvä, ettei asiakaspalvelijakaan sitä ymmärrä; hän odottaa itsekin asiaa selvittävää sähköpostia. Joka tapauksessa on selvää, että tilaus on juuttunut syvään limboon.
Eikä siinä kaikki! Päähenkilömme onnistuu kaivamaan asiakaspalvelijasta irti tiedon, että liittymän aktivoiminen edellyttää asentajan käyntiä, kunhan tilaus saadaan irti limbosta. Se taas edellyttää useamman päivän odotusta, vaikka asiakaspalvelija kieltäytyykin arvioimasta päivien määrää millään tapaa.
Päähenkilömme ymmärtää, ettei tästä umpikujasta päästä mihinkään. On siis peruutettava: asiakaspalvelijalle ilmaistaan, että tämä ei kelpaa, on päädyttävä toisenlaiseen ratkaisuun. Asiakaspalvelijalla välähtää: hän tarjoaa päähenkilöllemme ADSL-yhteyttä. Yhtä nopea, samanhintainen ja asentajan saa paikalle alle viikossa!
Tämä kelpaa päähenkilöllemme, joskin pitkin hampain. Asentajan käynti kolmen päivän päästä on parempi kuin asentajan käynti tilauksen limbostahakemisajan päästä. Lopulta päähenkilömme poistuu epämääräisen tyytyväisenä Elisan myymälästä, mutta tietty epäilyksen pilvi päänsä yllä leijuen. Perjantaina selviää, onko Elisan myyjien sanaan missään määrin luottaminen.
Joka tapauksessa on selvää, millaisen arvion Elisan toiminta saa, mikäli päähenkilöltämme kysytään. Päähenkilö voi todeta, kuinka Elisa asettaa osakkeenomistajien edun asiakkaiden edun edelle, kuten kunnon pörssiyhtiön kuuluu. Mitäpä tuolla, että asiakkaat jonottavat tunnin päästäkseen kysymään yhden kysymyksen asiakaspalvelijalta, jos siten voidaan vähentää työvoiman määrää ja säästää rahaa.
Vaan eipä silti; päähenkilömme puoliso on Elisan osakkeenomistaja, eikä meillä mitään yltäkylläisyyttä huomaa. Taitavat olla suurosakkeenomistajat aivan asia erikseen. Sen kuitenkin tiedän, että Saulin ja Paulin kommelluksia katsotaan vastedes kasvoillamme kirpeä, kirpeä hymy.
Joo tuo Elisan palvelupisteen jono on kyllä yhtä hidas kuin puhelinpalvelun jonokin. Odottelin maanantaina kolme varttia omaa vuoroani kun avasin kaapelimodeemiyhteyden. En olisi jaksanut odottaa adsl:ää kovin montaa viikkoa.
Onneksi pääkaupunkiseudulla HTV:n Welho. Soittokierros ADSL-yhteyksien tarjoajille viime kuun loppupuolella ennen muuttoa tuotti karun tuloksen: Saulia ja Paulia joutuu odottamaan vähintään kolme viikkoa. Ei kiinnostanut. HTV toimitti pyörälähetillä ilman lisäkustannuksia kaiken tarvittavan kotiovelle ja jo muuttoiltana oli kone nettiin kytkettynä.
Kaapelimodeemin avaus tosiaan oli ihan helppo nakki. Tosin tuota jo hyvin tunnetuksi tullutta toimiston jonoa kävin pari kertaa ovelta ihmettelemässä, ennen kuin viitsin siihen asettua.