Bardolino

Matkailimme tosiaan viime viikon Bardolinossa, joka on leppeä lomakohde Italian Gardajärven rannalla. Kohde on miellyttävä; ollakseen Pohjois-Italiaa, alueella on hyvin välimerellinen tunnelma.

Se näkyy myös siinä, että italialaisetkin pitävät paikasta. Elokuu oli sikäli jopa hieman huono aika mennä paikalle, sillä alue oli täynnä italialaisia turisteja viettämässä lomiaan. Toinen suuri ryhmä olivat saksalaiset, monessa paikassa palvelua saikin italian jälkeen saksaksi.

Sää suosi, sateita oli hyvin vähän ja suurimman osan ajasta paistoi aurinko. Terveydentilan kanssa olikin sitten vähän toisin: Johanna sairastui keuhkoputkentulehdukseen edellisellä viikolla ja minäkin ehdin saamaan angiinan juuri ennen matkaa. Onneksi on antibiootit, enkä minäkään sitten sairastanut kuin mennessä matkapäivän.

Bardolino on miellyttävän rauhallinen pikkukylä, joka sopi meidän rentoutumistarpeisiimme hyvin. Ei liikenteen melua, ei kovaäänistä yöelämää… Sen sijaan meillä oli rauhaisa ja laadukas hotelli, jonka uima-altaalla viihtyi kerrassaan mainiosti (Gardajärven rannat ovat kivikkoiset, joten uimarantameininkiä on vähänlaisesti).

Alueella on aika paljon toimintamahdollisuuksiakin. Järveä voi kierrellä veneellä, alueella on Italian suurin huvipuisto Gardaland, ympäristössä on mielenkiintoisia kaupunkeja ja niin edelleen. Meille riitti aika vähä: kävimme laivalla Sirmionen kaupungissa, bussiretkeilimme Veronaan, teimme Finnmatkojen retken Venetsiaan ja nautimme oopperaillasta.

Veronan bussimatka oli suhtkoht jännä elämys. Italiassa on hyvät ja suhtkoht edulliset junat, se todettiin viimeksi Rooman matkalla, mutta paikallisbusseja vältämme jatkossa. Veronaan lähtevä bussi kun oli jonkun 40 minuuttia myöhässä. Takaisin tullut bussi oli sitten vastineeksi kymmenisen minuuttia etuajassa (tai 50 minuuttia myöhässä), onneksi olimme ajoissa paikalla!

Kun Italiassa oltiin, syötiin tietysti kamala määrä jäätelöä. Selvää se on: Italiassa on edelleen parasta jäätelöä. Hinnatkin ovat kohdallaan, ellei satu ihan riistopaikkaan. Useimmiten pallon sai eurolla ja kaksi kahdella; Sirmionessa reissun kallein jäätelö maksoi jonkun yli kolme euroa.

Pizza ei sen sijaan taida olla pohjois-italialaisten heiniä… Ainakin Bardolinosta löytyneen pizza al taglia -paikan tarjonta oli vähän vaisua, itsekin teen yhtä hyvää. Veronasta löytyi sitten parempaa, mutta olisiko tuo palasina kilohinnalla myytävä levypizza sitten enemmän eteläisempää osaamista? Tiedäpä tuosta.

Pastaruoat sen sijaan olivat erinomaisia, tortellinit ja cannellonit ja muut hyvät. Muutenkin ruoka oli oivallista. Pidimme Madeiran matkan tapaan rentoa linjaa syömällä pääasiassa hotellilla, mikä osoittautui jälleen kerran hyväksi ratkaisuksi.

Hotelli oli viihtyisä. Ero Madeiran viiden tähden Cliff Bayhyn näkyi monessa kohtaa, mutta sittenkin hotelli oli mukava. Hotellin ravintolat olivat aivan riittävän tasokkaita ja palvelukin yleisiloista. Kivoina pikku bonuksina hotelli tarjosi maanantaisen Ferragosta-juhlan kunniaksi ylellisen jälkiruokabuffet’n ja muutakin ohjelmaa oli tarjolla.

Olisimme jääneet mieluusti vielä pariksi päivää, joten matkan voitaneen todeta onnistuneen hienosti. Poislähtiessä koti-ikävä iski kyllä viimeistään Veronan lentokentällä, joka on karmein lentokentäksi kutsuttu loukko, jolla olen koskaan ollut.

Asiaa ei auttanut se, että lähtöhalli oli täynnä myöhästyneitä lentojaan (kaikki lähtevät lennot olivat säännönmukaisesti myöhässä) odottavia italialaisia. Lentokentän kaupassakin kassajono alkoi jo kaupan ovelta, eikä miestenvessa todellakaan näyttänyt siltä, että sitä olisi siivottu sinä päivänä jo neljä kertaa, kuten siivousfirman lista väitti. Huh, kamala läävä, onneksi selvisimme suhtkoht vähällä odottelulla.

Kirjoittelen vielä Veronasta, Venetsiasta ja oopperasta, kunhan kerkeän.