Joulun aikaan katseltiin paljon elokuvia. Aikaa riittää ja tarjontaa oli omastakin takaa kiitos joululahjojen.
Kadotettujen kaupunki on 1960-luvulla alunperin filmatun kirjan uusi filmatisointi. Ei uskoisi, että elokuva on julkaistu 1995, sen verran kasarilta elokuvan tyyli vaikutti. Lopputulos oli muutenkin aika karu, mutta sentään kertakatselun verran viihdyttävä. Perusideahan on se, että pienen kylän kaikki asukkaat vaipuvat tajuttomiksi, jonka jälkeen kylän naiset synnyttävät varsin mystisiä lapsia. Toimii, vaikka juonessa ei ihan jatkuvasti järkeä ollutkaan. Kuriositeettina mainittakoon, että tämä elokuva oli Christopher Reeven viimeinen työ ennen kohtalokkaaksi koitunutta onnettomuutta.
Creepshow oli toinen joululahja veljeltäni, tämä tosin viime joululta. Saatiin vihdoin katsottua, kahden tunnin kesto hieman rauhoitti intoa. Paketissa on viisi vanhojen kauhusarjisten tyyliin tehtyä huumorikauhutarinaa, jotka on kirjoittanut Stephen King (aina varma laatuelokuvan tae). King itse asiassa esiintyy yhden pätkän pääosassa: sen näytteen perusteella suosittelen pitäytymistä kirjoittamisessa. Pari tarinoista on kuitenkin suorastaan hyviä; Leslie Nielsen varsinkin tekee omituisen vakavan roolin jutussa, jonka teho kestää hyvin lopun noloihin epäkuolleisiin asti. Veikkaan, että Nielsenin vakavuus on ratkaiseva vieraannuttava tekijä tarinassa. Tämäkin kestää hyvin yhden katsomisen, vaikka klassikkoasemaa en olisi ihan heti myöntämässäkään. Jostain syystä tätä näkee yhä Makuuneissa.
Deathwatch löytyi sitten jo vuokraamosta. Mitäänsanomattoman ja tylsän nimen takana on virkistävästi ensimmäisen maailmansodan kauhuihin sijoittuva kertomus ryhmästä miehiä, jotka löytävät epämääräisen juoksuhaudan jossa sitten tapahtuu yhtä jos toista. Eurooppalainen elokuva on saanut kehnot arvostelut IMDB:ssä, mutta minä pidin siitä. Tunnelmaa riittää, sillä juoksuhauta on todella karmiva paikka. Rottia, mutaa ja kaatosadetta riittää. Yllättäen elokuvassa esiintyy Klonkkuna tuttu Andy Serkis, jonka hahmo oli miellyttävän mielipuolinen. Varsinaisesti pääosassa on nuori Jamie Bell, joka esiintyy ihan edukseen. Deathwatch onkin hieno, tunnelmallinen ja vertauskuvallinen elokuva ja ensimmäinen maailmansota on aiheena joka tapauksessa toista freesimpi.
Schoolday of the Dead eli Shisha no gakuensai oli toisaalta tervetullut esimerkki siitä, että kaikki japanilaiset kauhuelokuvat eivät ole hyviä. Tarina oli kökkö ja sekava, vaikka loppua kohden vähän piristyikin. Sittenkin tulos oli jotenkin ärsyttävän teennäinen ja elokuvassa oli paljon elementtejä, joissa ei ollut valtavasti järkeä. Kauhutunnelmaa oli aika laihanlaisesti.
Konttorin jouluspesiaali oli sen sijaan aivan loistava. Sarja saa todella upean päätöksen. Johanna lahjoi minua tosiaan Konttori-boksilla, jota katselemme varmaan lähiaikoina. Kertaalleenhan nuo on jo nähty, mutta uusintakierros ei haittaa yhtään. Laatusarjahan se. Black Books -boksi on muuten sekin tilauksessa, joten siitäkin irtoaa katsottavaa – varsinkin kun kaikkia suosikkikirjakauppiaamme tempauksia emme ole vielä edes nähneet. Ja ettei katsottava ihan heti loppuisi, innostuimme tilaamaan vielä nipun kiinnostavia elokuvia Playsta. Näin niin kuin joulun kunniaksi, näet. Mutta niistä enemmän, jahka niitä ehditään katsella.