Saimme vihdoin ja viimein käsiimme 21 grammaa. Sitä onkin jahdattu jo pitkään. Tulos oli kuitenkin valitettava pettymys. Movielenskin oli kerrankin väärässä. Yleistä mielipidettä vastaan täytyykin siis todeta, että ei toimi, ei toimi. Elokuvan fragmentaarinen luonne ei sinänsä töki, vaan se, että kun fragmenteista vihdoin muodostuu suhtkoht koherentti kuva, elokuva lässähtää täysin. Mielenkiinto hiipuu, sillä tarina ei lopultakaan ollut erityisen kiinnostava. Lineaarisesti esitettynä se olisi varmaan ollut puiseva – fragmentaarisuus teki siitä nyt hetkeksi kiinnostavan, mutta ei kantanut loppuun asti.
Illan toisen elokuvan, Godsendin, kohdalla odotukset eivät alunperinkään olleet korkeat. Pariskunnan 8-vuotias poika kuolee tapaturmaisesti, lapsi kloonataan ja tuloksena on uusi poika, jolle alkaa sattua ja tapahtua kahdeksan vuoden iässä. Jännittävää. Tarinassa oli todella outo käänne, joka lopulta teki elokuvan loppuratkaisusta hieman tylsän. Scifikauhuna Godsendiä kai markkinoidaan, mutta ei se kyllä kummallakaan saralla loistanut. Niminäyttelijöistä (Greg Kinnear, Robert de Niro, Rebecca Romijn-Stamos) huolimatta ei ole mikään ihme, ettei Godsendiä teatterilevityksessä nähty.