Alan olla vakavasti ristikkokoukussa. Tartuin irtonumerona kokeeksi ostamani Punaisen pelikaanin tarjoukseen: seitsemän numeroa vain 16,65 euroa! Pakkohan tuo on tilata! Ostin myös Ristikkosanojen Pikkujättiläisen, saapahan vähän selkoa etenkin ristikkojen henkilögalleriaan, joka ei välttämättä minunikäiselleni aina aukea.
Ihmettelen muuten suuresti sitä, miten noin 95% ristikkolehtien tarjonnasta on helppoja tai erittäin helppoja lehtiä. Milloinkohan tulevat lehdet, joihin on vaikeimmat sanat kirjoitettu valmiiksi? Ristikoiden tarkoitushan on olla haaste, jonka ratkaisemisesta saa tyydytystä. Helpon ristikon täyttäminen on minulle puoliautomaattista puuhaa, joka ei juuri aivoja rasita. Tietysti sellaisen helppouden saavuttaminen edellyttää jonkin verran ristikoiden täyttämistä, jotta ristikosta toiseen esiintyvä perussanasto tulee tutuksi. Sikäli ymmärrän kyllä muutenkin tarpeen helpommille ristikkolehdille, mutta sitä en, kuinka niitä voi olla niin paljon.
Ihmeellinen juttu. Mutta oli se vain juhlaa, kun ensimmäinen Punaisen pelikaanin kolmitähtisistä alkoi ratkeamaan. Muita en olekaan saanut vielä avattua, mutta ehtiihän noita vielä. Melkein kaikki helpommat olen sentään saanut tehtyä. Mielenkiintoinen harrastus olisi muuten ristikoiden laatiminen, mutta se vaikuttaa ainakin toistaiseksi vielä turhan vaikealta puuhalta. Vielä joskus, vielä joskus…
Minäkin olen joskus ohimennen ajatellut, että ristikoiden laatiminen voisi olla tyydyttävää puuhaa. Täällä Tampereella olen nähnyt aiheesta kurssejakin kansalaisopiston tarjonnassa. Mutta eipä jostain syystä ole tullut mentyä 🙂