Katselimme eilen pari kauhuelokuvaa. Ensimmäisenä vuorossa oli The Texas Chain Saw Massacre, alkuperäinen vuoden 1974 versio. Se on todellinen kauhuelokuvaklassikko ja sikäli jo kulttimaineensa vuoksi katsomisen arvoinen.
Ei vaan ollut maineensa tasoista. Elokuvalla oli hetkensä, mutta se oli kuitenkin ehkä enemmän huvittava kuin pelottava. Varsinkin moottorisahan kanssa tempominen oli lähinnä hilpeää. Äänipuolesta kuitenkin plussaa, miinusta sen sijaan tippuu surkeasta juonesta ja paikoin hölmöstä tunnelmasta. Tulipahan tämäkin nähtyä, mutta ihmettelen, mistä elokuvan suosio johtuu.
Toisena katsoimme japanilaista kauhua, Otogirison (nimi lienee suomeksi "mäkikuisma"). Eipä tämäkään laadullaan loistanut. Elokuvan perusjuoni oli pöljä, sen ulkoasu oli turhan taiteellista kikkailua ja lopun juonenkäänteet jättivät koko jutun aivan liian hämäräksi.
Eniten ärsyttivät värit – elokuvassa ei tainnut olla ensimmäistäkään luonnollisen väristä kohtausta. Sen sijaan erilaisissa karkkiväreissä vaellettiin siitäkin edestä. Jotenkin vain siniset lehdet ja muu sellainen värivääristely ei oikein toiminut. Juonikin oli todella sekava ja kummallinen – huonolla tavalla.
Kumpikin oli kuitenkin ihan viihdyttävä kokemus; varsinkin Teksasin moottorisahamurhat oli mielenkiintoinen nähdä. Ensi kerralla sitten parempia elokuvia, toivon mukaan…
Näin tuon Otogrison parisen vuotta sitten, ja muistan ihastelleeni sen kuvaa kovasti. Tämä johtui siitä että leffa oli kuvattu suoraan videolle, vieläpä DVC-pro-kalustolla (muistaakseni tämän sai selville leffan lopputeksteistä tai jostain), ja oli ehdottomasti parhaimman näköinen videolle kuvattu leffa mitä olin nähny. Enkä nyt muista olisiko parempaakaan tullut vastaan. Videokaluston käytöstä voi päätellä myös, että elokuva on tehty hävyttömän halvalla. Ei se tietenkään itse leffaa paremmaksi tee.
The Texas Chain Saw Massacre (1974) tosiaan on kulttiklassikko, ja yksi ahdistavimmista ja järkyttävimmistä kauhuelokuvista koskaan. Laajempi versio arvostelustani osoitteessa dvdplaza.fi