Koin aiemmalla hammaslääkärikäynnilläni pienoisen järkytyksen: hampaistani löytyi reikä! Se olikin ensimmäinen kerta. Tänään jouduin operoitavaksi. Nöösi kun olen, pyysin luonnollisesti puudutuksen. Odotin kipeää neulanpistoa, mutta sellaista ei tullutkaan. En edes oikeastaan huomannut koko piikkiä.
Puutumisen kyllä huomasi. Nytkin voin viihdyttää itseäni vielä tunnin verran tökkimällä poskeani. Tuntuu oudolta.
Itse paikkaus oli samoin yllättävänkin helppo operaatio. Melkoinen sirkkeli hammaslääkärillä oli, äänestä päätellen, mutta eipä sekään oikein miltään tuntunut. Varsinainen kärsimys alkoi vasta, kun hammaslääkäri kävi poistamaan hammaskiveä. Onneksi se operaatio oli lyhyt, varsinkin viimekertaiseen verrattuna. Ilkeää puuhaa, en käsitä, kuinka hampaat voivat moista louhintaa kestää.
Noh, nyt ovat taas hampaat kunnossa. Vuoden päästä uudestaan – alan pikkuhiljaa uskoa, että säännöllisesti käymällä yksittäiset käynnit eivät ole ihan yhtä pahoja.
Mites käyt kun YTHS ei ota vastaan. Ei motivoi odottaa teoreettista peruutustakaan siinä tylsässä aulassa istuen.
Yksityiselle vaan, mutta se taas maksaa.