Ruokajutuista kuulemma pidetään. Mikäpä siinä. Johanna on perinteisesti saanut vanhemmiltaan joululahjaksi kirjan. Parina viime vuonna perinne on ulottunut koskemaan minuakin. Koska minulla on hyllyssä aivan riittävästi kirjoja, joita en ole ehtinyt lukea, ajattelin pyytää jotain erilaista. Kaupassa katsellessa oli silmiin sattunut muffinssikirja, jonka mukana sai muffinssipellin. Koska Mikko pitää roinasta, se piti saada.
Ensimmäinen muffinssisatsi meni luovasti pilalle, kun reseptistä jäi uupumaan pari desiä jauhoja. 3,5 desin sijasta reseptissä luki 0,5 desiä… Sittemmin olen kokeillut tavallisia muffinsseja, suklaamuffinsseja ja mustikkamuffinsseja. Erilaisista epäonnistumisista on oppinut yhtä jos toista hyödyllisistä. Mustikkamuffinssit valuivat ronskisti pelliltä ja vuoista yli. Mustikoita oli liikaa ja pakasteista suli vielä ylimääräistä vettä…
Perusmuffinssit onnistuvat kuitenkin jo jonkinlaisella varmuudella. Hyvä niin. Tulos on maukas, joskin kuusi muffinssia on liian vähän. Onneksi Johannan äidin varastoista löytyi käyttämätön 12 muffinssin pelti. Sitä ei ollakaan vielä kokeiltu, ehkäpä viikonloppuna voisi taas paistaa muffinsseja.
Sitten pitäisi vain käydä tarmokkaasti kokeilemaan mitä mielenkiintoisempia muffinssireseptejä! Etteköhän saa kuulla, jos jotain erityisen kiinnostavaa sattuu kohdalle.
Hienoa, että joku tietää muffinssien olevan muffinsseja eikä muffineja. Läämin tunne leviää suoniani pitkin ja hetken aikaa voin tuntea yhteenkuuluvuutta maailman kanssa.
Hei Mikko, oisin kysyny sua yhteen pieneen lehtijuttuun koskien tuota ruokablogin kirjoittamista.Ottaisitko pian yhteytta.
t.Maria Seppälä,toimittaja
mariaseppala@yahoo.com