Pelimerkinnät

Fahrenheit

Fahrenheit on aika komea tapaus. Selkeän elokuvallisia keinoja käyttävä peli ei ole ihan täysillä vetänyt puoleensa, mutta onnistui kieltämättä tekemään vaikutuksen - niin hyvässä kuin pahassa. Noin niinkuin tarinaltaan peli on sellaista hyvää keskitasoa, mutta hyviä ideoita sentään riittää vähän tavallista enemmän.

Hyvistä ideoista mainittakoon useampien pelihahmojen käyttäminen, näppärät keskustelut, vauhdikas toiminta... Huonolta puolelta löytyy samainen toiminta, elämien loppuminen kesken, liikkumisen tempoilu ja vähän karu grafiikka (erityisesti aaltoilevat viivat). Ahdistusta tulee, sekä hyvää että pahaa.

Miksi pelissä pitää olla elämiä, jos niiden loppuminen ei haittaa? Ainoa muutos tulee siinä, että kun normaalisti epäonnistunutta toimintakohtausta saa yrittää heti uudestaan, niin elämien loputtua pelin joutuu lataamaan uudestaan - uusi aloitus on tasan samasta paikasta, mutta odotusaika kasvaa. Tyhmää.

Pelin muuttuminen reaktiotestiksi on toki jännää, mutta saisivat ne vilkkuvalot vähän paremmin erottua. Ihan hienojen toimintaosuuksien seuraaminenkin jää vähemmälle, kun pitää keskittyä täysillä nopeaan reagointiin.

Juonesta sen verran, että tähän asti toimii kyllä. Yksi moraalinen dilemmakin tuli - ei mitään suurta, mutta kyllä minua vaan risoi, kun epäonnistuneiden yritysten myötä kävi ilmi, että tilanteessa ei voi toimia oikein. Jäi harmittamaan, mikä oli tavallaan aika helppo veto tekijöiltä, mutta toimi silti.

Saapa nähdä, jaksaako tämän pelata loppuun asti. Mielenkiintoisen erikoiselta peli joka tapauksessa vaikuttaa. Ihan hauskaa on myös se, että koko ajan saa olla juomassa maitoa, pesemässä käsiään ja tekemässä muuta arkista, turvallisuutta luovaa ja vakaata. Muuten menee järki...

Tämän blogimerkinnän TrackBack URL on:
http://www.melankolia.net/mt/mt-tb.cgi/3536

Jos elämän menettää, muttei kuole lopullisesti voi jatkaa siitä toimintarämistelyn keskivaiheilta, mutta jos kuolee lopullisesti, pitää aloittaa koko toimintaketjun alusta.

Fahrenheit ei noin kokonaisuutena hirveästi lämmittänyt yhden läpipeluun jälkeen. Juoni menee vessasta alas todella kovalla kierteellä loppuvaiheessa ja ylipäätään peli hukkaa jännittävän alun, sekä mielenkiintoisen tarinan aika nopeasti. Peliäkään siinä ei oikein ole ja oikeastaan mielenkiintoisin asia mikä Fahrenheitissa heräsi, oli oikeastaan pelihahmojen keskinäiset suhteet ja tavat joilla niihin rajoitetusti pystyi vaikuttamaan.

Reaktiopelit on ihan mielenkiintoinen yritys, mutta ainakin omalla kohdalla meni metsään. Olin niin keskittynyt pääsemään niistä reaktiokohdista läpi, että en oikein pystynyt seuraamaan mitä itse tarinassa tapahtui. Sääli sinänsä, mocap oli aika onnistunutta ja olisi kiva ollut nähdä mitä kaikkea siellä hypittiin ja pompittiin ;-)

Design dokkarilla oli kokoa 2000 sivua mikä piti sisällään koko tarinan ja sitäkin kirjoitettiin vuosi. Pelin piti olla alkujaan jaksomainen, jossa uusia jaksoja sai haettua verkosta. Liekö sitten pelin tason laskeminen loppua kohden vaan sen takia, että jaksomaisuudesta jouduttiin luopumaan ja moni osa pelissä sai kirveestä...

Millä alustalla testasit?

Minä pelasin PS2:lla, eli grafiikka on varmasti nätimpää PC:llä. PS2:lla tosiaan vinoviivat aaltoilevat lähes merisairautta aiheuttavasti.

Lähettäjä: Mikko Saari (31.10.05 14:07)