Pelimerkinnät

Tales of Symphonia (GC)

Julkaisija: Nintendo
Kehittäjä: Namco

Eeppistä roolipeliä

Tales of Symphonia on varsin tyypillinen japanilaisroolipeli. En ole genren ylin ystävä; Final Fantasyjen erinomaisuus menee kohdallani jotenkin täysin ohi. Tales of Symphonia tuntui kuitenkin tarttuvan genren ongelmiin (yllätystaistelut, taistelujen hitaus), joten päätin tutustua.

Kannatti, sillä Tales of Symphonia oli hyvin mielenkiintoinen pelikokemus. Japanilainen tyyli erosi aikaisemmasta, pääasiassa AD&D-tyyppisestä tietokoneroolipelikokemuksestani varsin paljon. Tarina piti imussaan sen 50-60 tuntia, mitä pelin pelaaminen kesti.

Maailmaa pelastamaan

Pelin tarina on hieman kulunut, mutta toimiva. Puoliorpo Lloyd lyöttäytyy ystäviensä kanssa pelastamaan maailmaa: Lloydin ystävä Colette on mystinen valittu, jonka tehtävä on regeneroida maailma. Siinäpä tavoitetta!

Tavoite saavutetaan yllättävänkin pian, ja olinkin 15 tunnin kohdalla hieman äimänä: joko tämä oli tässä? Mutta ei - juonenkäänteitä riittää ja riittää, kunnes kaikki mahdollinen on pyöritetty ympäri. Petoksia, juonitteluja, eeppistä maailman pelastamista ja tuhoamista - tarina on mittakaavaltaan todella suuri.

Siinä piileekin pitkälti Talesin viehätys. Tarina on niin posketon, että sen seuraavat käänteet on pakko nähdä, peliä on jatkettava eteenpäin, jotta tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Mutkikasta pelimekaniikkaa

Koska roolipelistä on kyse, hahmoja kuvataan erilaisilla numeroarvoilla, jotka kehittyvät hahmon noustessa tasoja. Varusteet parantavat ominaisuuksia ja parhaiden varusteiden valikoiminen on tarkkaa puuhaa. Alkuun pelin kanssa on huuli pyöreänä, varsinkin jos aikaisempaa kokemusta vastaavista ei ole.

Ohjekirjaa ja pelin tarjoamia ohjeita lukemalla asioista saa onneksi jonkunlaisen käsityksen. Pikkuhiljaa hahmojen säätäminen muuttuu helpommaksi ja suorastaan nautinnolliseksi pelin osa-alueeksi. Aivan kaikkea ei sittenkään välttämättä ymmärrä, mutta onneksi ei ole pakkokaan.

Vauhdikas taistelujärjestelmä

Pelin tappelut ovat reaaliaikaisia ja mahdollistavat jopa neljän pelaajan osallistumisen: jokaista seurueen jäsentä voi ohjata ihmispelaaja. Käytännössä useamman pelaajan taistelut eivät taida toimia erityisen hyvin, sillä kamera ei välttämättä pysy oikein kaikkien mukana.

Yksinkin mättää kuitenkin mieluusti. Taisteleminen on melko yksinkertaista puuhaa: valitse kohde ja piekse. A:sta löytyy perusisku, B:hen ladataan erikoisiskuja ja taikuutta. Muita hahmoja voi käskyttää, sekä antamalla yleiskomentoja ("puolustautukaa", "kaikki peliin") tai käskemällä hahmoja tekemään tiettyä liikettä tai taikaa.

Taistelusysteemi on mukava, itse ainakin jaksoin mäiskiä ihan hyvin. Helpoimpien vastustajien piekseminen alkoi kuitenkin tympiä pahemman kerran loppua kohden. Onneksi useimmat taistelut ovat ohi minuutissa tai nopeammin. Final Fantasyjen tapaisia huikeita taisteluanimaatioita ei nähdä, mikä on mielestäni hyvä: animaatiot ovat hienoja kerran, mutta tylsiä myöhemmin. Nytkin taisteluissa riittää räiskettä ja hienoja taikoja.

Tappelut eivät ala yllättäen: sekä maailman kartalla että luolastoissa hirviöt näkyvät symboleina, jotka voi usein kiertää, jos ei halua taistella.

Animetaidetta

Pelin takakansi lupaa korkealaatuisia animevideoita, ja lupaus pitää paikkansa: pelin välianimaatiot ovat todella tyylikkäitä, niitä katselee ilokseen. Sitä harmillisempaa onkin, ettei pelin muu kuvitus oli yhtä tyylikästä. Pelihahmot ovat persoonallisen ja miellyttävän näköisiä, mutta hahmojen animaatio on vähintäänkin vaisua.

Välillä kuvassa käytetään jotain erikoista efektiä, jonka tarkoitus on kai luoda syvyysvaikutelmaa sumentamalla kuvan reuna-alueita, mutta lopputulos on vain yksinkertaisen ruma. Pelin grafiikka onkin kummallinen sekoitus todella upeaa ja karun rumaa.

Äänimaailma on vähintäänkin kohtalainen. Musiikkikin miellyttää, joskin välillä jäi kaipaamaan hieman laajempaa soundtrackia, kun samat biisit soivat uudestaan ja uudestaan.

80 tuntia

Takakansi lupaa yli 80 tuntia peliaikaa, mikä voi hyvin pitääkin paikkaansa. Itse suoriuduin seikkailusta noin 55 tunnissa, enkä tehnyt kaikkea mahdollista. Pidempäänkin seikkailuun olisi siis ainesta, mutta se edellyttää mielenkiintoa taistelemiseen ja tasonnostamiseen.

Eeppisten roolipelien ystäville Tales of Symphonia on mainio valinta. Reaaliaikaiset taistelut ja hirviöiden näkyminen kartalla miellyttävät varmasti joitakin. Myös muut kuin Cuben omistajat pääsevät pelistä nauttimaan, sillä se on tulossa myös PS2:lle.

Arvostelu

Kuva ja ääni - Grafiikka vaihtelee hienosta rumaan. Äänipuoli toimii, joskin enemmänkin erilaisia biisejä saisi olla.

Pelattavuus - Toimii. Valikoissa säätämistä on paljon ja se sujuukin kätevästi. Mekaniikka on hieman mutkikasta, mutta ainakin ohjastaminen on helppoa. Taistelut ovat suorastaan hauskoja.

Kestävyys - Lupaukset 80 tunnin peliajasta ovat uskottavia. Peli tarjoaa bonuksia toiselle kerralle.

Hyvää - Hienot välianimaatiot, eeppinen juoni, vauhdikkaat taistelut.

Huonoa - Lievästi kliseinen, välillä oudon ruma grafiikka.

Yleisarvosana - 4 pistettä

Tämän blogimerkinnän TrackBack URL on:
http://www.melankolia.net/mt/mt-tb.cgi/3342

Jeps. ^^ Olen melkolailla samaa mieltä. ToS on mahtava peli, mutta en sitä kyllä ala kolmatta kertaa menemään läpi. ^^'

päin vastoin! :D olen pelaamassa itse jo viidettä kertaa läpi. joka kerralla olen aina löytänyt jotain uutta ja ainahan voi parantaa suorituksiaan. mutta nyt kun olen pelaamassa, niin tuli este. en pääse eteenpäin izooldista :S max ei ole siellä.. olen yrittänyt kaikkea :S en tiedä mitä tehdä "/