Julkaisija: Virgin Interactive
Kehittäjä: Snowblind Studios
Baldur's Gate: Dark Alliance on puhdasverinen dungeon crawl -peli. Pelaaja lähtee hahmollaan maan alle, pieksee kaiken mikä liikkuu ja kahmii aarteet talteen. Välillä käydään pinnalla myymässä rojut ja ostamassa tarpeellista tavaraa ja sitten palataan syvyyksiin. Diablonsa pelanneet tietävät, missä mennään.
Taustalla kulkee juonikin. Pelin alussa pelaaja saapuu Baldur's Gaten kaupunkiin, joutuu roistojen pieksemäksi ja janoaa kostoa. Paikallinen varkaiden kilta hautookin suurempia suunnitelmia ja asioihin sotkeentuminen johtaa syvälle suuremman pahuuden perään. Sehän sopii.
Pelin alussa hahmonsa voi valita kolmesta vaihtoehdosta: tarjolla on vahva kääpiösoturi, jousta ja nuolia käyttävä ihminen tai haltiamaagi. Tarjonta on kulunutta, mutta turvallista. Muutenkin peli tarjoilee juuri sitä, mitä tällaiselta kevytroolipeliltä odottaa. Yhtään yllätystä ei matkan varrelle mahdu.
Tämä on huono ja hyvä. Hyvä sinänsä, että turvallisuus on toisinaan ihan paikallaan. On kiva, kun tietää mitä saa ja mitä odottaa. Klassiseen AD&D-kuvioon kyllästyneille ja jotain uutta odottaville Baldur's Gate on tietysti tylsä kuin mikä.
Pelin ulkoasu on ehdottomasti mainitsemisen arvoinen. Erilaiset ympäristöt vaihtelevat vuorilta luoliin, jäästä ja lumesta kuolleisiin rämeisiin ja vehreisiin metsiin. Kaikki on toteutettu yhtä tyylikkäästi. Hirviöt ovat näyttäviä ja helposti tunnistettavia. Omasta hahmostaan näkee, minkälainen haarniska on yllä ja jos heiluttaa liekkimiekkaa, liekit tosiaan loimuavat.
Vesiefekteihinkin on panostettu, mutta siinä kohdin ei ole aivan täysin onnistuttu: pelin vesi näyttää viskositeetiltään lähinnä öljyltä, sen verran raskaasti se liikkuu. Mutta se on pikkujuttu, muuten peli on ilmiömäisen tyylikäs.
Tartuin itse peliin helpoimmalla vaikeustasolla ja helppohan se oli. Aarteita ja taikaesineitä jaeltiin avokätisesti, eikä hirviöistä ollut kääpiölleni mitään vastusta. Vain pitkältä matkalta hyökkäävät maagit ja jousimiehet aiheuttivat jatkuvaa harmia ja vaaraa, ja kolmosnäytöksen liskomiehet vaativat parannusjuomapullojen puutteen vuoksi hieman taktikointia, mutta muuten suoraviivainen hakkaa päälle -meininki toimi loistavasti.
Itseäni helppous ei vaivannut, sillä kaipasinkin rentoa ajanvietettä. Enemmän haittasi pelin lyhyys. Jossain arvostelussa puhuttiin 15-20 tunnin pituudesta, minulla hommaan meni alta yhdeksän tuntia ja siihenkin mahtuu melkein puolituntinen turha harharetki. Lisäpelattavaa saa tietysti pelaamalla saman seikkailun uudestaan eri hahmolla, mutta en taida jaksaa. Lisäksi läpipelaaminen avaa erittäin vaikean Gauntlet-erikoispelin, jonka tahkoaminen ei ole aivan yksinkertainen juttu.
Baldur's Gatea voi pelata myös kaksinpelinä, mutta sitä en valitettavasti tullut testanneeksi pelikaverin puuttuessa. Luulisin, että homma toimii ihan mukavasti. Eri hahmoja pelaamalla touhuun saanee vähän strategistakin ulottuvuutta.
Baldur's Gate oli kerrassaan hauska mättösessio. Lyhyys harmittaa, mutta vain siksi, koska peli oli niin hauska, että sen olisi suonut jatkuvan hieman pidempäänkin. Jos olisin pelin täyteen hintaan ostanut, olisin ollut jokseenkin pettynyt pelin lyhyyteen; nyt lainattuna se ei jäänyt kaivelemaan.
Niin typerä ja kliseinen kuin Baldur's Gate olikin, mieleni palaa kakkososan pariin. Ehkäpä senkin löytäisi jostain edullisesti - täyttä hintaa en taida siitäkään viitsiä maksaa.
Kuva ja ääni - Peli on erittäin näyttävä. Äänitehosteet toimivat ja musiikkikin kuulostaa ihan hyvältä, vaikka ei valtavaa vaikutusta teekään. Ääninäyttely on kelvollista.
Pelattavuus - Kontrollit toimivat napakasti. Pelin pelaaminen oli helppoa ja vaivatonta. Ainoastaan parempaa karttaa olisin kaivannut.
Kestävyys - Yhdeksän tuntia on aivan liian vähän, etenkin kun seikkailu on kaikilla hahmoilla sama.
Hyvää - Näyttävyys, hauska kliseisyys, avokätinen luolamestari.
Huonoa - Lyhyt, tylsä kliseisyys.
Yleisarvosana - 3 pistettä
02.05.05 08:06Tämän blogimerkinnän TrackBack URL on:
http://www.melankolia.net/mt/mt-tb.cgi/3241