Sepä ei ollutkaan pitkä ilo. Baldur's Gaten loppupahis Eldrith kaatui vaivatta, kun pelikellossa oli alle yhdeksän tuntia. Se on kyllä minun mielestäni aika vähän. Nyt en valita, koska sain pelin lainaan enkä maksanut siitä mitään - jos olisin 60 euroa pelistä pulittanut, saattaisi harmittaa.
Saisihan tuohon lisää peliaikaa, jos kokeilisi pelata saman stoorin eri hahmolla läpi, mutta en taida viitsiä. Olisihan pelin luonne vähän toisenlainen, mutta sama seikkailu se on eikä muuksi muutu. En ole muutenkaan mikään innokas juonellisten seikkailujen uudelleenpelaaja, vaikka olisi kuinka toisen kierroksen bonuksia.
Sellainen viba tuosta kuitenkin jäi, että voisi sen kakkososankin läpi mätkiä, jos sen jostain ilmaiseksi tai halvalla saisi. Kaikessa tyhmyydessään peli nimittäin oli suorastaan addiktiivisen hauskaa puuhaa. Helpoimmalla vaikeustasolla puuha oli aika suoraviivaista aina liskomiesten suolle asti, jolloin täytyi ryhtyä taktikoimaan parannusjuomapullojen vähyyden vuoksi.
Sittenkään haastetta ei ollut valtavasti, mutta eipä haittaa - rentoa ajanvietettä tässä haettiinkin. Tällaisenaan peli meni taikaesineiden erittäin avokätisen jakelun vuoksi selvästi Monty Haul -kategoriaan.
29.04.05 18:27Tämän blogimerkinnän TrackBack URL on:
http://www.melankolia.net/mt/mt-tb.cgi/3235