Pelimerkinnät

Roolipeleistä

Blogi hiljenee toisinaan, mutta pelaaminen ei lopu koskaan. Viikon saavutuksena voisi mainita vaikkapa sen, että Tales of Symphoniassa alkoi vihdoin kakkoslevy. Tunteja on mittarissa 31 ja rippeet, joten peli on edennyt suunnilleen kymmenen tuntia kuussa. Koko pelistä voi siis iloita puolisen vuotta. Ei paha.

Tales of Legendiasta on vain huhuja, eikä Gamespot tiedä sitäkään, mutta jos sellainen joskus näillä leveyksillä nähdään, löytää se tiensä kokoelmiini hetimiten. Aiemmin en ole juuri roolipeleille lämmennyt, mutta Symphonia on vetänyt puoleensa. Juonen naiivius, toiminnan ravaamispainotteisuus ja muut puutteet eivät ole haitanneet, kun tapahtumat ovat pyörineet ympärillä sellaista vauhtia, ettei mukana pysy. Se, mitä luulin aluksi pelin varsinaiseksi tavoitteeksi, tapahtui jo jonkun 10-15 tuntia sitten, nyt on uudet haasteet edessä.

Ja kun Symphoniasta selvitään, seuraaja on jo tiedossa. Disgaea: Hour of Darkness on jo tilattu. Sen pitäisi olla vähän erilainen elämys. Joku viisaampi voisikin valistaa, mitä eroa on konsoliroolipeleillä ja strategiaroolipeleillä, ja miten japaniroolipelit tähän suhtautuvat? Ilmeisesti Symphonia on tyypillinen konsolirope ja japanilaisena arvatenkin japaniroolipeli. Disgaea taas on ilmeisesti strategiaroolipeli, ja sellaisena kai panostaa sitten enemmän taisteluihin. Tiedä noista, tarkemmat määritelmät ovat tervetulleita.

Tämän blogimerkinnän TrackBack URL on:
http://www.melankolia.net/mt/mt-tb.cgi/3137

Symphonia on juoneltaan ja hahmoiltaan hyvin tyypillinen japsirope. Jos kokeilet vaikka alunperin Dreamcastille julkaistua ja sittemmin Cubelle remixattua Skies of Arcadiaa (hyvä peli)tai GBA:n Golden Sunia (myös hyvä), niin pitäisi tuntua tutulta. Tyypillistä on myös hillitön määrä numerotietoja hahmoissa, omalaatuisesti nimetyt pelimekaniikat ja inventaarion kanssa säätäminen. Taistelusysteemi Symphoniassa on epätyypillinen, koska se ei ole vuoropohjainen eikä kaikkia hahmoja ohjata itse. Ns. strategiaropeissa, kuten vaikkapa Cuben Gladius tai GBA:n Final Fantasy Tactics, juoni tuntuu lähinnä mausteelta ja pointti on tosiaan vuoropohjaisissa taisteluissa, joissa pitää ottaa huomioon paitsi hahmojen ominaisuudet, myös taistelukentän ominaisuudet. Yksinkertaisemmassa päässä ovat sitten action-ropet kuten Final Fantasy Chrystal Chronicles tai Fable, joiden ero action-adventure -genreen on häilyvä, ja tarkoittaa yleensä lähinnä hahmon kehitystä.

Disgaea on käsittämättömän hyvä peli. Erona muihin ropeihin on, että juoni etenee yksinomaan taisteluiden perusteella. Taistelut puolestaan ovat parhaimmillaan todella taktisia, ei pelkästään Final Fantasy -tyyppistä vuoron perään mättämistä. Oman arvioni Disgaeasta voi kurkata vaikka Konsolifinistä tai tuolta: http://www.feldon.net/item/2004/8/5/disgaea_the_hour_of_darkness_ps2

Itselläni on parhaillaan kesken Phantom Brave, joka on hyvin pitkälti Disgaean kaltainen taktinen RPG. Kevään aikana on tulossa myös La Pucelle Tactics sekä Phantom Kingdom, kaikki Nippon Ichiltä. Jos pidät Disgaeasta, kannattanee myös tulevat NIS:n julkaisut pistää tilaukseen.

Eipä noita hahmonkehityksellä maustettuja konsoliseikkailupelejä oikein "roolipeleiksi" voi kutsua, koska tähän mennessä vastaan on tullut yksi krp, jossa päähenkilöön on voinut vähänkään samaistua: Skies of Arcadia. Niissä kun on kaikissa kiinteä pelihahmo, jonka luonteenpiirteisiin ei voi vaikuttaa piiruakaan. Puhumattakaan sitten siitä, että pääsisi tekemään juoneen vaikuttavia valintoja.

(Teknisesti ottaen voi tehdä sen valinnan, että lopettaa kesken, jolloin juoni pysähtyy siihen, ja sehän on juoneen vaikuttava valinta, mutta ei kovin tyydyttävä sellainen.) ;)

Disgaea on toinen, jossa päähenkilön umpiluupäisyys ei riivi. Kuten ei kerrontakaan. Letkeällä otteella kerrottua saagaa Manalan prinssistä. Ring of Red (ahhh...).

Phantom Bravessa on 70 h kellossa (peli läpi, mutta eihän se vielä siihen lopu, koska Divine-titteli uupuu vielä), Disgaea on vielä kesken, kun pikkuveli omi konsolin eikä sitä jatkuvasti ehdi pelata. Phantom Bravessa on tähän mennessä ehkä toimivin näkemäni taistelujärjestelmä ja sekä hahmojen että varusteiden kehittämisestä on onnistuttu tekemään palkitsevaa ja kovin, kovin aikaavievää :D

La Pucelle ja Phantom Kingdom ovat satavarmasti ostoslistalla. Galactic Civilizations 2:n ja CIV IV:n rinnalla... *)

Jepjep, roolipeli on konsoliropeista kaukana, mutta se nyt on jo selvä juttu. Kai noita voisi seikkailupeleiksikin nimittää, mutta toisaalta hahmonkehitys tuo kuitenkin oman juttunsa peleihin. Ainakin niissä peleissä, joissa hahmoa kehittäessä saa tehdä jotain ratkaisuja.

Joka tapauksessa Disgaeaa on testattu ja taistelujen myötä kävi kyllä tasan selväksi, mikä se strategiaropen ja peruskonsoliropen ero on. Hyvä näin - tuleepahan mielenkiintoista vaihtelua Tales of Symphonian jälkeen.