Eilen pääsin vihdoin asiaan Pathway to Gloryn kanssa eli moninpeliin ihmispelaajaa vastaan. Aikaisempi yritys Arenalla oli vähän epämääräinen, joten oli ilo päästä kokeilemaan sotimista merkittävästi luotettavamman Bluetoothin kautta.
Peli toimi mainiosti. Ensimmäisessä taistelussa äänet menivät sekaisin, pikkuoravanopeudelle, mutta sekin vika katosi myöhemmin. Bluetooth toimi hyvin ilman mitään pätkimistä, mutta emme kyllä rasittaneet sitä liikaa - etäisyyttä N-Gagejen välillä oli alle metri.
Itse taistelut olivat todella hauskoja. Ensimmäinen erä oli vähän hapuilua ja päättyi voittooni, kun päristelin panssariautolla Arin lipuille. Kumpikin osapuoli menetti ainoastaan yhden sotilaan. Huomasimme, että oletusarvoinen 55 sekuntia on aivan liian kireä aikaraja.
Toisessa matsissa nostimme aikarajan 90 sekuntiin, joka osoittautui aika hyväksi. Isolla joukkueella joka miestä ei pysty liikuttamaan huolella ja varsinkin jos yrittää jotain mutkikkaampaa joutuu tyytymään muutaman miehen siirtelyyn. 90 sekunnin aikarajoilla tilanne oli kuitenkin hyväksyttävä.
Itse taistelu oli jännittävä ja täynnä mieleenpainuvia hetkiä. Ensimmäisellä kierroksella esimerkiksi juoksutin mieheni keskellä sijaitsevan voittopisteen takana olevan muurin taakse suojaan - siitä miehet saisi parempiin asemiin ensi vuorolla, puolustamaan pistettä. Harmi vain, että Ari räjäytti tankillaan sekä muurin että sen takana kyhjöttäneet miehen taivaan tuuliin. Osa pelastui ja sain parannettua haavoittuneet, jonka jälkeen siirryin läheiseen taloon suojaan. Talo petti seuraavalla vuorolla, kun Arin ilmaisku veti talon matalaksi. Se niistä miehistä.
Sain onneksi vahvistuksia ja onnistuin iskemään takaisin. Ilmaisku on ase, jolla ratkaistaan paljon, näemmä. Kaikkien miesten pitäminen yhdessä paikassa useamman kierroksen ajan on huono veto - ilmaiskuni niitti Arin joukkoja ja pääsin etenemään. Loppuaika matsista olikin enemmän tai vähemmän sankarillista etenemistä ja hienoja manööverejä puolin ja toisin. Voitin lopulta valloittamalla Arin ainoan voittopisteen.
Kolmannessa matsissa ajeltiin paljon panssariautoilla. Se päättyi lopulta luovutustappioon minulle, kun kahvila jossa pelasimme meni kiinni. Yhdellä miehellä ei ollut paljoa voittamisen mahdollisuuksia.
Taistelut olivat jännittäviä. Ovelia salajuonia voi tehdä rajallisesti, sillä joukot näkyvät melko hyvin. Kierto selustaan paljastuu siis ennenaikaisesti, ellei sitä tee jotenkin todella nokkelasti. Se ei haitannut, kun kokonaiskuva vihollisen joukoista jäi kuitenkin epämääräiseksi. Uusintaerä on luvassa joskus takuuvarmasti, sen verran hauskaa peli oli. Olisi tietysti mukava saada pari pelaajaa lisääkin. Tunnelman luulisi vain tiivistyvän.
06.01.05 13:46Tämän blogimerkinnän TrackBack URL on:
http://www.melankolia.net/mt/mt-tb.cgi/2971