Uusin pelihankintamme on uusi aluevaltaus meille: japanilaistyylinen konsoliroolipeli Tales of Symphonia. Jotain Final Fantasya kokeilimme joskus, mutta emme lämmenneet. Siitä huolimatta päädyimme Tales of Symphonian hankkimaan... Liekö hulluutta, mutta ainakin ensimmäiset tunnit ovat olleet aika kiinnostavia.
Pelimekaanisesti herää kysymys, onko pelin taustalla vaikuttavia numeroarvoja tarpeen tuoda niin näkyvästi esiin? Roolipeligenren ystäville erilaisten ominaisuuksien ja pisteiden lukuarvojen ihmettely lienee tuttua ja oletusarvoisesti osa peliä, mutta kyllä ne noviisilta pistävät pään pyörälle. Tales of Symphonia on lisäksi täynnä omituisesti nimettyjä erityisominaisuuksia ja liikkeitä, joiden myötä pelaajalle aukeaa huikea valinnanmahdollisuuksien universumi. Ennemmin tai myöhemmin sellaista oppinee arvostamaan, mutta alkuun niiden kanssa on hukassa.
Final Fantasyihin verrattuna bonusta tulee hirviöistä, jotka näkyvät kartalla. Satunnaistaisteluja ei siis ilmaannu tyhjästä. Reaaliaikainen taisteleminen on ihan jännittävää. Emme ole kokeilleet taistella kahdestaan, sekin onnistuisi. Parempi ehkä niin, että yksi taistelee ja muut seurueen jäsenet ovat koneen ohjauksessa.
Pelin ulkoasu vaihtelee. Erilaiset alku- ja välianimaatiot ovat piirroselokuvatasoa. Pelihahmot ovat tyylikkäällä cel-shading-tekniikalla toteuttuja, mutta niiden animaatio on välillä hämmentävänkin tönkköä. Ääninäyttely on toteuttu hyvin, mutta sitä ei kuulla läheskään aina. Seurueen sisäiset juttutuokiot varsinkin ovat hiljaisuudessaan ärsyttäviä.
Tales of Symphonia vaikuttaa kokonaisuutena ihan hyvältä. Pelattavaa pitäisi riittää 80 tuntia, sivutehtäviä välttäen pelanneet ovat puhuneet noin 50 tunnista. Miten sen sitten jaksaa, riippuu täysin juonen kantavuudesta. Eeppinen se ainakin on. Tähän asti on lähinnä keskitytty viljelemään erilaisia vihjauksia eri henkilöihin liittyen. Odotettavissa on siis hämmentäviä paljastuksia.
06.12.04 14:28Tämän blogimerkinnän TrackBack URL on:
http://www.melankolia.net/mt/mt-tb.cgi/2824