Pelimerkinnät

FlatOut latistuu

Viime aikoina olen pelaillut jos jonkin verran FlatOutia. Ensimmäisen sarjan selvitin kunnialla läpi, auto vaihtui parempaan ja nyt sekin auto alkaa olla ihan ajettavassa kunnossa.

Hopeasarja onkin sitten suorastaan rasittavan vaikea. Tähän mennessä olen onnistunut selvittämään vasta yhden radan, muilla saa iloita jostain kuudennesta sijasta. Jäärata on tavallaan kiva, vähän erikoisempi juttu jollaisia esimerkiksi Burnoutissa ei ole, mutta hirvittävän vaikea ajaa.

Osaltaan kyse on siitä, että FlatOut on yksinkertaisesti vaikeampi ajettava kuin Burnout tai F-Zero GX. Liian tehokkaat autot liukuvat mutkissa holtittomasti eikä tehokas jarruttaminen ole vielä oikein iskostunut tajuntaan.

Toisaalta vaikeus liittyy tuhoutuviin ratoihin. On toki hienoa, että kaiken voi pistää päreiksi, mutta todella turhauttavaa että hyvin ajettu kisa tyssää esteeseen tiellä. Osa esteistä lentää alta pois, osa pysäyttää etenemisen kuin seinään. Pysähdyskään ei ole aina ongelma, mutta välillä auto jää tyystin jumiin tai kääntyy vaikkapa poikittain. Poikittain oleva auto ei sitten ihan hetkessä käännykään oikeaan suuntaan. Onneksi on palautusnappi, mutta se on laiha lohtu kun aikaa on tuhraantunut jo liikaa.

Eilisiltainen pelisessio oli yhtä turhautumista, kiroilua ja uusintayritystä. Sellainen ei ole erityisen hauskaa ja syö pahasti pelin viehätysvoimaa. Burnoutissa turhautumisaste jäi epäonnistumistenkin kohdalla selvästi alemmas. Nyt menee kyllä tovi oikeasti hauskoja pelejä pelattaessa ennen kuin viitsin taas FlatOutin pariin palata.

Tämän blogimerkinnän TrackBack URL on:
http://www.melankolia.net/mt/mt-tb.cgi/2769

Kokeiles viimeaikojen suosikkipelejäni: Killzone, Ratchet & Clank 3 ja Viewtiful Joe. Kaikki PlayStation 2:lla. Ratchet ja Killzone ovat suurta hupia yksinpelinä, mutta pyörivät netissäkin kivasti.

Kiitos, mutta ei. Killzone oli Pelaajan mukana tulleen demon perusteella todella nuivaa ja sekavaa pelattavaa. FPS:ää padilla, ei kiitos. Muutenkaan genre ei erityisemmin kiinnosta.

Ratchet & Clank ykköstä pelattiin aikoinaan Jak & Daxterin jälkeen ja pettymys oli niin hirmuinen, ettei jatko-osiin olla kajottu. Testasin Sly 2:n (joka on muuten huomattavasti parempi peli minun makuuni) mukana tullutta demoa, ja samaa tyhymää hirviömättöä se oli. Minä haluan tasohyppelyjä, en taistelupelejä. Jak & Daxteritkin menivät pilalle, kun loikkiminen ja tutkimisen henki korvattiin tappamisella.

Viewtiful Joen aito ja alkuperäinen Cube-versio on komistanut hyllyäni jo kesästä, mutta aika vähälle pelaamiselle se on jäänyt. Näyttävä se kyllä on, ja kekseliäskin, mutta ei kuitenkaan sen tyyppinen peli, jota olisi varsinaisesti hauska pelata.

Nettipeliominaisuuksilla ei ole niin väliä, kun ei ole PS2:ssa nettiyhteyttä. Jos olisi, Burnout 3 palaisi nettipelien vuoksi ykköspeliksi välittömästi.

Eli pysyttelen edelleen varmaankin Paper Marion, Animal Crossingin ja Bombasticin parissa. Näistä viimeistä voi muuten suositella kaikille vauhdikkaiden puzzlepelien ystäville.